Miten estän itseltäni rakkauden?

Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset sabotoivat omien unelmiensa toteutumisen. Siis yhtäältä tietävät aivan varmasti haluavansa jotain, ja toisaalta omalla toiminnallaan pilaavat mahdollisuuden saavuttaa sen mitä toivovat.

Mikä merkillinen ilmiö. Miksi ihmeessä kukaan niin tekisi?

Sitten tajusin, että olen tehnyt juuri niin. Haaveillut Suuresta Rakkaudesta, mutta mennyt sitä pahemmin paniikkiin, mitä lähempänä Suuri Rakkaus on ollut. Siis kertakaikkiaan lyönyt jarrut pohjaan ja ryhtynyt sekoilemaan ihan puberteettisella tavalla.

Valmistelin vähän aikaa sitten luentoa muutoksesta, mukavuusalueesta ja unelmien toteutumisen esteistä. Luentoa valmistellessani tutustuin neurotieteilijöiden ajatuksiin sekä aivojen toimintaan. Mitä ihmettä ihmisen päässä tapahtuu? Miksi kukaan vastustaisi unelmiensa toteutumista?

Liskoaivot. Niin sanotun “kolmiaivoteorian” mukaan ihmisellä on liskoaivot, kaniaivot ja sitten kruununa järkiaivot. Liskoaivot vastaavat turvallisuudesta. Niiden tehtävänä on saada sinut pysymään hengissä. Helpoimmin se tapahtuu mukavuusalueella. Mukavuusalueella on ennustettavuus: kaikki mikä on tuttua ja turvallista.

Mukavuusalueen ulkopuolella on tuntematon. Mitä tahansa voi sattua. Turvallisuuden kannalta avoin potentiaali on valtava riski. Että kaikki olisi mahdollista, ihan kaikki. Jos liskoltasi kysytään, niin ei missään nimessä. Liskoaivojen tehtävänä on saada sinut ajattelemaan, että uravaihto johtaa konkurssiin, ja elämäsi rakkaus särkee sydämesi.

Kuulostaa ihan järkevältä. Varsinkin jos mennään ajassa taaksepäin reipas määrä tuhansia vuosia. Luolan lähellä on turvallisempaa.

Nykyihmisen näkökulmasta tällainen sisäinen suojelija uhkaa viedä rohkeuden tehdä uusia asioita. Myös rohkeuden rakastaa koko sydämellään. Sillä juuri haavoittuvaisuus, hypyt tuntemattomaan, uudet asiat, muutokset, ovat niitä vaaroja, joilta sisäinen suojelija haluaa varjella.

Sisäinen suojelija ei erota perustuuko uhkaava tilanne todellisuuteen vai muistoihin. Sille kaikenlaiset uhat ovat yhtä todellisia: tiikerit, jyrkänteet, lohikäärmeet, särkevät muistot ja itkut. Hirmuinen lisko herättää tarvittaessa muistojen aarrekammiosta traumat, kurjimmat kokemukset ja pelot. Saadakseen suojautumaan se myös vetoaa heikkouksiin, pelkoihin, käsittelemättömiin avohaavoihin.

Toisin kuin intuitio, joka varoittaa tai kannustaa tyynellä varmuudella ja hiljaisella tiedolla, liskoaivot saavat lyömään jarrut pohjaan juuri kun olet tekemässä rohkean hypyn. Paeta vai taistella?

Piirrän luentoa varten havainnekuvan. Mukavuusalueella on kaikki ihan hyvin. Kyseessä on rakkauskaavio, joten kuva kertoo, että tapaan mukavuusalueella mukavia miehiä, minulla on mukavia suhteita mukaviin miehiin, ja olen saanut vanhat haavani hoidettua niin, että olen niiden kanssa sinut. Kaikki on mukavaa. Pystyn elämään mukavaa elämää.

Liskoaivot-mini

Mutta. Suuri Rakkaus on mukavuusalueeni ulkopuolella. Miksi se on siellä?

Koska olen rakkaudessa haavoittunut. Minulla on erittäin voimakas muistijälki siitä, miten Suuri Rakkaus särkee minut palasiksi. Miten luottaminen rakkauteen johtaa lopulta kuukaudesta toiseen jatkuviin itkuihin olohuoneen matolla. Avioero. Rakastamalla menetän kaiken mitä rakastan.

Huomaamattani yhdistän Suuren Rakkauden suruun ja menetyksiin. Ei ole mikään ihme, että sisäinen suojelijani tekee kaikkensa estääkseen minua kokemasta Suurta Rakkautta enää koskaan. Se vartioi uskollisesti pahimpia traumojani, surullisimpia muistojani, suurimpia epäonnistumisiani.

Joka kerta yrittäessäni mukavuusrajani ylitystä, liskoaivoni valpastuvat ja arvelevat, että aion mennä ja särkeä sydämeni. Lisko minussa pelkää, että kuolen rakkauteen. Se tekee kaikkensa sabotoidakseen Suuren Rakkauden. Mukavuusrajalla jähmetyn kauhusta. Jalat eivät liiku, kädet eivät ojennu, sanat eivät tule suusta.

Unelmien toteuttamisen kannalta on tärkeää osata kuulla, mitä kohti haluaa kulkea. Yhtä tärkeää on oppia tunnistamaan, miten sabotoi omien unelmiensa toteutumista. Sisäinen ristiriita estää tehokkaasti unelmien todeksitulemisen. Mikäli jokin osa sinusta epäilee, ettet ole unelmiesi arvoinen tai unelmasi ovat sinulle vaaraksi, on sinun ja unelmiesi välissä vaikeastiylitettävä vallihauta. Tietoinen tai tiedostamaton pelko toimii tehokkaana jarruna.

Pelko uuden edessä on inhimillistä. Pelko vanhojen haavojen äärellä on inhimillistä niin ikään. Meissä kaikissa on loputon määrä inhimillisyyteen kuuluvaa kerroksellisuutta, hienoja suojamekanismeja. Suojamekanismimme tarkoittavat meille hyvää ja niiden äärelle on hyvä pysähtyä kuuntelemaan onko vaara todellinen – vai onko pelko sellaista, joka tulee ylittää. Toimia pelosta huolimatta, haavoista huolimatta.

Kun astuu mukavuusrajan yli pelosta huolimatta, on syytä muistaa lempeys omaa itseä, pelkoa ja haavoja kohtaan. Et ole huono ihminen koska pelkäät, et ole huono ihminen koska sinulla on surullisia muistoja. Olet ihminen.

Minä olen ihminen. Kohdannut ja käsitellyt monen monta kerrosta surua ja pettymystä – ja silti sieltä tulee vastaan vielä jotain. Ja juuri se on osa ihmisyyttä: loputon määrä kohdattavaa, parannettavaa, uskallettavaa. Kasvunvaraa. Potentiaalia. Unelmia.

Mitä voin tehdä? Voin joko rakastaa vähän vähemmän tuntuvalla tavalla mukavuusalueellani.

Tai sitten voin jälleen kerran katsoa peiliin ja kohdata pelkoni: ”Kuules lisko. Nyt on niin, että mä haluan rakastaa. Rakastaa ihan oikeasti. Koko sydämelläni. Pelkäämättä. Ole hyvä ja väisty. Mä aion mennä just tästä, sun ohi ja mun mukavuusrajan ulkopuolelle. Heippa.”

***

Joskus särkyminen on mahdollisuus suurempaan eheyteen ja kirkkaampaan kauneuteen. Särkymisen siunaus -verkkokurssi on sinulle, joka haluat rakastaa täysin ja kokonaan.

***
Teksti on julkaistu myös HIMA Happiness -konseptin sivuilla.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: