Rakas kehoni. Olet vaikea, mutta emme luovuta

Blogi on mainosyhteistyö Biomedin kanssa. Biomed on kustantanut Petran itsehoitokokeiluun liittyvät TH Intensive -valmisteet, lääkärikonsultoinnin ja laboratoriokokeet, joilla seurataan kilpirauhasarvojen kehittymistä. Petra on tuottanut sisällön omien kokemustensa perusteella itsenäisesti eikä Biomed puutu tekstisisältöön. 

PETRA_BLOGI_edited-1

Energia loppui. Syksy oli rankka: anopin asunnon tyhjennys ja kuolema, opinnäytetyö ja valmistuminen ja uusi uhka nimeltään borrelioosi. Kuukauden työmatka kehitysmaassa ja uusi työ. Kaiken tämän jälkeen ei ollut enää voimia kirjoittaa.

Matkalla voi olla miltei mahdoton löytää niitä asioita, mitä voi syödä. Pääsee helpommalla, kun tinkii tiukkapipoisesta ruokavaliosta, mutta huonostihan siinä käy. Vanhat tutut oireet hiipivät takaisin vihastuttamaan elämää.

Niin sanottuja takapakkeja ja repsahduksia tulee muutenkin takuuvarmasti, ja niiden täytyy hyväksyä kuuluvan prosessiin. Repsahdus ei tarkoita epäonnistumista, vaan mahdollisuutta oppia itsestään jotain uutta. Itselle ei kannata olla liian ankara, vaan tukea kehoa ja mieltä myötätuntoisesti uuden elämäntavan opettelussa ja olla rohkaiseva ja kannustava, niin kuin olisi hyvälle ystävälle.

Kehoa ei voi pakottaa, vaan sitä pitää suostutella pikkuhiljaa. Mieli haraa vastaan, koska kieltoja tulee yhtäkkiä liikaa. Muutos on iso käsiteltäväksi ja itsekin tein virhearvioinnin suostuttelun kestosta. Kuvittelin, että kun muutan nämä tietyt asiat, niin alan voida tosi hyvin. Eihän se niin tietenkään mennyt.

Viimeksi kirjoitin katseen hoidossani siirtyneen matalaan tulehdukseen ja lisämunuaisiin. Ajattelin silloin viime syksynä, että olemme löytäneet perimmäisen syyn oireiluihini. Ja niin luuli lääkärinikin. Hän oli yllättynyt, kun lääkitykseni ei auttanutkaan tarpeeksi.

Tässä kohtaa täytyy muistaa, että olen voinut paljon paremmin kuin ennen tämän kokeilun aloittamista ja kaikki toimenpiteet ovat osaltaan parantaneet olotilaa, mutta ei kuitenkaan riittävästi.

Pitkän miettimisen jälkeen lääkärini ilmoitti haluavansa tehdä borrelioosi-testit. Olin kai melko järkyttynyt, koska en saanut sanottua hetkeen mitään.

Olin varma, että minulla ei ole borrelioosia epäilystä huolimatta. Kun se sitten tämän vuoden puolella varmistui, olin taas järkyttynyt. Hetken päästä olin suunnattoman helpottunut, koska epämääräiset oireiluni saivat viimein oikean nimen ja en todistettavasti ollut luulosairas. Pian sen jälkeen olin taas järkyttynyt.

Emotionaalinen vuoristorata on jatkunut siitä lähtien. Ymmärsin, että tästä ei ole nopeaa tietä ulos, jos ollenkaan.

En ole sairastanut – ainakaan tietääkseni – koskaan borrelioosia akuuttina, eikä minua tietääkseni ole punkki koskaan purrut. Borrelioosini on kroonista tyyppiä, jota tosin virallisesti Suomessa ei tunneta. Jos krooninen borrelioosi kiinnostaa, siihen pääsee aika hyvin kiinni dokumentissa Under our skin. Dokumentti on hetkittäin vähän turhankin tarkoitushakuinen, mutta kertoo miten vaikeassa tilanteessa Yhdysvalloissa asian kanssa eletään. Tilanne on Suomessakin melko samanlainen.

Nyt mietin hoitovaihtoehtoja ja aloitan uutta vaihetta elämässäni. Uusi asia, jonka kanssa täytyy opetella kulkemaan käsikynkkää. Olen törmännyt usein lauseeseen ”en anna sairauden määritellä itseäni”, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Ehkä sitä, että en halua sairastamisesta elämäntehtävää. Haluan, että minulla on muutakin sisältöä elämässä, vaikka joudunkin sopeuttamaan elämäntapani uuteen tilanteeseen. Haluan kuitenkin parantua ja vaikka borrelioosi olisi läsnä lopun elämää, en halua sen ohjaavan kaikkea tekemistäni.

Minun pitää hyväksyä, että en voi tehdä kaikkea mitä haluan, koska en jaksa. Voimia pitää kuluttaa säästeliäästi ja levätä aina silloin kuin voi. Se tarkoittaa usein sitä, että jaksaa juuri hoitaa työnteon, eikä mitään muuta. Väkisinkin sosiaalinen elämä kärsii, kun ei jaksa nähdä muita ihmisiä, eikä juosta kulttuuririennoissa. Tuhannet tehdyt oharit painavat mielen sopukoissa. Aloitin tammikuussa tanssiharrastuksen uudelleen, jonka jouduin helmikuussa lopettamaan, koska se vie liikaa voimia.

Huomaan, että käytän taas liikaa pitää -sanaa. Yhdenlainen repsahdus sekin.

Kilpirauhaseni oireilee edelleen, mutta nyt tiedetään, ettei itse rauhasessa ole mitään vikaa. TH-intensiveä en tällä hetkellä käytä, kun hoitosuunnitelmat ovat auki. Olen kuitenkin tyytyväinen, että käytin ravintolisää. Se auttoi osaltaan kilpirauhastani toimimaan paremmin tilanteessa, jossa kaikki oli sekaisin. Vaikka se ei ollut lopullinen ratkaisu, se auttoi minua nousemaan suonsilmäkkeestä.

Olen oppinut kuuntelemaan paremmin, mitä juuri minun kehossani tapahtuu, miten juuri minä reagoin asioihin. Kun ymmärrän, mitä kehossani tapahtuu, osaan paremmin ottaa ulkopuolisen maailman vastaan. Suurin osa ihmisistä ei tule koskaan ymmärtämään, mitä olen käynyt läpi ja millainen sairaus minua vaivaa. Kun on itse sinut asioiden kanssa, se ei haittaa.

– Petra

Näin itsehoitokokeiluni alkoi.

Sarjan muut aiemmat kirjoitukset: Tie horroksesta selkeyteen on pitkäLepytän kilpirauhastani ruoallaKilpirauhasen hoito on solujen hienomekaniikkaa ja Maatuska-nuken kilpirauhasseikkailut

Lue lisää TH-Intensivestä täällä.

Huom! TH-intensive saattaa lisätä tyroksiinin vaikutusta, joten yhteiskäyttö ainoastaan lääkärin valvonnassa. Vakavissa kilpirauhasongelmissa käänny aina lääkärin puoleen.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Voimaa paranemiseen -kortit

    Arvostelu tuotteesta: 5.00 / 5
    21,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale!

    Tukea toipumiseen -paketti

    50,40  36,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale!

    Vuoden paras päivä -kirja

    27,90  22,60  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin