Onko isä kyvytön tumpelo?

Vanhempana olo on ehkä vaikein, mutta myös tärkein tehtävämme. Olemme kaikki erilaisia, joten yhtä oikeaa tapaa hoitaa lasta ei ole olemassa. Kaikki vanhemmat ansaitsevat ja tarvitsevat tukea, tietoa vaihtoehdoistaan sekä konkreettista apua.

Minut pysäytti Suomessa asuvan australialaisen isän Tristan Williamsin Facebook-päivitys. Aihe on mielestäni niin tärkeä, että pyysin luvan vapaasti suomentaa ja jakaa hänen ajatuksiaan. Toivon tämän isän kirjoituksen herättävän keskustelua ja jos tarpeellista, myös asenteiden muutosta isiä kohtaan.

”Olen niin kyllästynyt siihen, että lähes kaikki mitä vanhemmuudesta kirjoitetaan, on suunnattu äideille. Jos isä sivulauseessa mainitaan, hän on useimmiten rakastettava mutta kyvytön tumpelo.

Kun etsin tietoa poikani seuraavasta kehitysvaiheesta tai haluan vertaistukea sairaan lapsen hoitoon, minua turhauttaa miten vähän resursseja isille on tarjolla. Eniten minua kuitenkin turhauttaa se, miten minuun suhtaudutaan kun olen liikenteessä lapseni kanssa. Minun perääni katsotaan huolestuneesti tai jopa kysytään, että: ”Missä hänen äitinsä on?” Aivan kun en olisi pätevä hoitamaan omaa lastani ilman toisen, mielellään naispuolisen aikuisen valvontaa.

Mitä vastaisin ihmisille, jotka hyvää hyvyyttään tulevat antamaan minulle positiivista palautetta: ”Onpa mukavaa, että haluat viettää aikaasi lapsesi kanssa.” Onko todella niin harvinaista, että isä haluaa olla lapsensa kanssa?

 

Jos pyrkimyksenä on tasa-arvoinen vanhemmuus, isiä pitäisi alkaa kohdella tasa-arvoisesti. Älkää pitäkö meitä isiä äidin apulaisina. Älkää vähätelkö tai pilkatko meitä, kun opettelemme vanhemmuutta aivan samanlaisesti kuin äiditkin. Älkää verratko meitä perhettään laiminlyöviin isiin jos ja kun teemme virheitä. Miltä tuntuisi opetella uutta ja erittäin tärkeää työtä, jos joku ilkkuisi huumorin varjolla aina kun lipsuisitte täydellisyydestä? Tämä on varmasti syy, miksi moni isä ei uskalla hoivata lastaan rakastavasti muiden ihmisten edessä.

Mahdollisuus pilkasta tai merkitsevistä katseista ja niistä seuraava häpeän tunne voi karkoittaa isän jo varmuuden vuoksi sivustakatsojan rooliin.

Olemme suurimmaksi osaksi naisten pilkattavina, miehet harvoin toisiaan tässä asiassa mollaavat. Me miehetkin kokoonnumme lounaalla ja juttelemme lapsistamme, vertailemme oksennus- ja kakkatarinoita ja ylpeilemme lastemme saavutuksista – aivan kuten äidit. Puhumme avoimesti siitä miten vaikeaa vanhemmuus on. Olemme työssä käyviä vanhempia yhtälailla kuin äidit – minäkin herätän lapseni aamulla, puen, syötän ja vien päiväkotiin. Kun pääsen töistä, yritän viettää koko illan hänen kanssaan. Kylvetän ja luen iltasadun. Kun olen töissä, palan halusta päästä kotiin viettämään hänen kanssaan aikaa. Kun hän nukahtaa, kaadun uupuneena sohvalle ja kiitollisena mietin miten palkitsevan ja merkityksellisen päivän olen saanut perheeni kanssa viettää.

Me isät jumaloimme lapsiamme ja tekisimme heidän onnellisuutensa eteen mitä vain. Huolehdimme lastemme tulevaisuudesta. Mekin olemme hoivaavia, empaattisia ja rakastavia. Suurin osa meistä yrittää kaikkensa ollakseen hyviä vanhempia – aivan kuten äidit.

Teemme virheitä ja kyllä, rakastamme pelleilyä ja hauskanpitoa, mutta olemme muutakin kuin pellejä.

Isäksi ei synnytä, siihen kasvetaan lapsen kasvun ja kehityksen myötä, erehtymällä ja onnistumalla. Annetaan isille sama mahdollisuus tehdä virheitä kuin olemme alkaneet äiteinä itsellemme suomaan. Me äidit murramme nyt rohkeasti vanhoja äitimyyttejä mutta kirves kädessä muureja murtamassa ovat myös isät!

Me kaikki olemme sukupuolestamme riippumatta rakkauteen ja huolehtimiseen kykeneviä, lapsistamme suuresti välittäviä vanhempia.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: