Mikä on sinun lahjasi maailmalle?

The Passion Test:in luoja ja kaksi New York bestseller -kirjaa kirjoittanut amerikkalainen Janet Attwood vieraili Suomessa tammikuussa. Sain mahdollisuuden osallistua elämää muuttavaan seminaariin ja keräsin tähän juttuun itselleni kolme merkittävintä oivallusta.


1. Ajatukset luovat maailmamme.

Jokainen tapahtuma, kokemus ja teko on saanut alkunsa ajatuksesta. Jos keskitymme kiitollisuuteen ja siihen mitä meillä jo on elämässä, elämme positiivista ja onnellista elämää. Jos keskitymme asioihin, mitä elämästämme puuttuu, elämme negatiivista ja raskasta elämää.
Yksi niistä harvoista asioista mitä voimme hallita on asenteemme ulkoista maailmaa kohtaan. Voimme antautua epäonnellemme ja valittaa tai hyväksyä tilanteen ja ajatella, että tästäkin opimme ja kehitymme. Vaatii energiaa uskotella itselleen päivittäin, että kaikki sujuu juuri niinkuin pitää. Samoin ystävällisyys ja antaminenkin vaatii energiaa; 90% hyvistä teoista ovat tietoisesti tehtyjä. Tästä syystä negatiivisen ihmisen voisi luokitella huonokuntoiseksi, joka ei ole harjoitellut tarpeeksi ajatusten tietoista hallintaa. Hyvä kysymys kysyä itseltä on: ”Luonko elämääni asioita mitä haluan saada, vai asioita joista haluaisin eroon?”.

Vastauksesta riippumatta luomme sitä, mihin eniten keskitämme ajatuksemme. Se mihin kohdistamme ajatuksemme kasvaa, kerää momentumia ja lopulta realisoituu.

human-1138001_1280

2. Ulkopuolinen ei voi muuttaa meidän ajatuksia,
emmekä me voi muuttaa kenenkään ulkopuolisen ajatuksia.

Tätä voi olla haastava uskoa. Emme voi fyysisesti mennä toisen pään sisälle ja sörkkiä aivoja niin, että ajatukset ja tunteet muuttuisivat. Jotta toisessa voisi tapahtua muutosta, hänen täytyy ensin hyväksyä uusi ajatus. Jotta joku kykenee suututtamaan meidät, täytyy meidän ensin hyväksyä hänen sanomansa. Meidän täytyy uskoa todeksi sanoma, koska jos emme usko, asialla ei ole meille merkitystä. Suututko jos 5-vuotias lapsi haukkuu sinua lihavaksi? Tuskin, koska et usko lapsen sanomaa, hänellä ei ole tarpeeksi auktoriteettia.

Ajatukset siis luovat tunteemme. Samoin, jos suutumme toisen käyttäytymisestä, meidän täytyy uskotella itsellemme, että toisen teko on jollain tavoin väärin. Kun joku on mennyt mielestämme liian pitkälle, koemme oikeutetuksi tuntea vihaa tai ärtyneisyyttä. Mutta mihin liian pitkälle menemisen raja vedetään? Jokaisen henkilökohtainen raja on eri kohdassa.
Mikään tässä maailmassa ei ole väärin eikä oikein. Asioita vain tapahtuu, mutta ihmisellä on valtava tarve leimata tapahtumat joko vääriksi tai oikeiksi.

Janet antoi erinomaisen keinon (Katie Byronin kehittelemä) pysäyttää turha syyttely ja mielenpahoitus:

1. Onko syytökseni, ajatukseni tai tarinani joka aiheuttaa minulle surua totta?
2. Voinko olla 100% varma, että se on totta?
3. Miten reagoin ja mitä tapahtuu, kun uskon tuohon ajatukseen?
4. Kuka olisin ilman tuota ajatusta? Millainen olotila minulla olisi ilman ajatusta?

Jos joku haukkuu meitä, ja meihin sattuu, se tarkoittaa sitä, että uskomme tarinaa, mikä tapahtuu päämme sisällä. Tarina on laukaistu ulkopuolisen tekijän toimesta, mutta me kerromme tarinaa itsellemme ja uskomme siihen. Kuten sanonta menee, muut ihmiset ovat peilejämme. He osoittavat meille, mihin sisimmissämme uskomme.

hqdefault

3. Jokaisella on velvollisuus löytää oma intohimo.

Jokaisella on lahja, minkä on tullut antamaan maailmalle ja ihmiskunnalle.

Mieli kykenee käsittelemään noin 5-7 ”intohimoa” kerrallaan. Jos löytää itselleen tärkeimmät 7 intohimoa, voi kaiken tekemisensä suodattaa niiden läpi ja priorisoimaan tekemisen intohimojensa mukaan. Tällöin on vaikea olla elämättä hyvää elämää, koska ei suostu tekemään intohimoistaan poikkeavia asioita. Elämän arki tasapainottuu.

Kun on löytänyt omat intohimonsa ja alkaa priorisoimaan niiden mukaan, voi syntyä ongelmia esim. läheisten kanssa:

Ajatellaan, että Jaakon ensimmäinen intohimo on Formula1 -kilpailut ja toisena tulee hänen vaimonsa. Jaakko on sopinut ystäviensä kanssa lähtevänsä katsomaan Formula1 -kilpailuja tulevana lauantaina ja on innoissaan siitä. Edeltävänä iltana Jaakon vaimo päättää pyytää apua seinien tapetoinnissa. Vaimon mukaan tapetit on saatava vaihdettua ennen sunnuntaita jolloin vieraat saapuvat. Vaimo istuu Jaakon syliin ja sanoo: ”Kultaseni, tulethan auttamaan huomenna tapettien vaihdossa, että saadaan asia hoidettua sunnuntaiksi? Tapetit on odottanut vaihtamista jo yli kuukauden ja puhuimme tästä jo aiemmin. Ethän jätä minua yksin tämän ongelman kanssa?” Yleisesti vastaavanlaisissa tapauksissa taivumme rakkaamme pyyntöön ja perumme muut sopimamme tapahtumat. Ongelmaksi nousee lauantai-päivä. Jaakon mielessä voi kulkea remonttihommien aikana seuraavanlaisia ajatuksia: ”Hitto, muut nauttii nyt Formuloista ja joudun olemaan täällä” ”Tiedostan kyllä, että tämä täytyy hoitaa..mutta prkleen prkle silti.” Syntyy vastustusta vaimoa ja tekemistä kohtaan, vaikka tiedostamme, ettei syy ole kummankaan niistä. Syy on meidän.

Jos Formula1 on suurin intohimomme ja kieltäydymme auttamasta läheistämme tapetoinnissa kertomalla, että suurin intohimomme elämässä tulee valitettavasti edelle, voi syntyä kinaa, mutta pitemmällä aikavälillä läheisemme on kuitenkin ymmärtäväinen. Tätä on rinnakkain eläminen parisuhteessa. Kummallekin osapuolelle annetaan aikaa toteuttaa omia intohimojaan, eikä rajoiteta toisen kehitystä tai onnellisuutta.

Jos intohimomme on onnistuttu priorisoimaan ja toteuttamaan hyvin, elämme linjassa sielumme kanssa. Olemme parhaita itsejämme ja se leviää myös suhteisiimme. Emme murehdi tai kadu valintojamme, vaan seisomme niiden takana. Käymme Formuloissa ja olemme siellä 100% läsnä ja ruokimme sieluamme. Kun tulemme kotiin läheisemme luo, olemme 100% läsnä myös hänen kanssaan. Emme koe tarvetta olla missään muualla.

Jos rakastaa itseään paljon, se leviää automaattisesti muihin. Samoin, kuin vesilasi johon kaadetaan liikaa vettä, sitä leviää ympärillekin.

HEjuttu

Janet Attwood vieraili Suomessa Passion for Success -seminaarissa, jonka järjesti Uskalla Innostua

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: