Lumoava Luosto – huskyja ja utuista suomaisemaa

ELISA_BLOGI

Aamu valkenee. On ruska-aika ja olemme taas Lapissa. Luostolla tarkemmin sanottuna. Lappia ajatellessa, tulee mieleen väistämättä jossain kohtaa huskyt. Kuvassa on valjakko innokkaita koiria reen edessä valmiina vetämään rekeä eteenpäin niin lujaa kuin vaan pääsee lumen pöllytessä jalasten alla. Mutta. Nyt on syyskuu.  Niinhän sanotaan, että Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, mutta nyt ei kyllä lunta näy missään. Mitä huskyille kuuluu sesongin ulkopuolella? Päätän lähteä ottamaan selvää.

Kun lähestyn paikkaa, kuulen jo kaukaa 180 koiran yhteishaukahdukset, jotka toivottavat minut tervetulleeksi huskyfarmille. Suloiset pienet huskypennutkin ovat aivan täpinöissään isommista haukuista puhumattakaan! Saan mukaani kaksi ”rauhallisinta” huskyä (toisaalta en ole ihan varma, voiko sanoja ’rauhallinen’ ja ’husky’ käyttää edes samassa lauseessa) ja lähden niiden kanssa (lue: niiden vetämänä) kohti ruskaista metsää. Lopputulemana voisin sanoa, että huskyjen kanssa kulkeminen ja niiden ulkoiluttaminen käy hyvin kunnon treenistä, voin  suositella sitä lämpimästi kaikille!

husky
Mutta silloin, kun husky ottaa rennosti, se todella ottaa rennosti!

Pitkospuut kiemurtelevat pitkin punaisen ja keltaisen eri sävyissä leimuavaa suota. Siellä täällä seisoo yksinäinen kelo pystyyn jähmettyneenä, harmaana ruskan värejä vasten. Pyhätunturin huippu on peittynyt pysähtyneeseen usvaan, korviini kuuluu vain oma askellukseni puuta vasten. Ylitän pitkospuita pitkin pieniä lampareita siellä täällä. On niin tyyntä, että puut piirtyvät veden pintaan selvinä ja tarkkarajaisina mustina siluetteina. Näen jo kaukana edessä Tunturiaavan lintutornin. Pilvet roikkuvat alhaalla, mutta suon värimaisema ja sen kirjo hivelevät silmää.

suo
Pitkospuut suolla ja alhaalla roikkuvat pilvet.

Kuvittele että olet 20 nälkäisen poron keskellä ja  olet ainoa, jolla on jäkälä-ämpäri hallussaan. Niin, ensi kuulemalta ajatusleikki saattaa hieman hymyilyttää, mutta voin kertoa, että siinä on nauru  kaukana (ainakin ämpärin haltijalla, kuvaajalla ja ohjaajalla sen sijaan on naurussa pitelemistä..) kun lauma nälkäisiä ja kulmahampaitaan esitteleviä petoja (okei, ehkä nyt on jo vähän värikynää tässä) lähestyy jäkälän kuvat silmissä kiiluen. Selvisimme poroepisodista kuitenkin suuremmitta vammoitta ja saimme kuvattua hienon kohtauksen. Tuleva Luosto-jakso paljastaa kuinka porojen kanssa kävi!

poro
Poro on haistanut tuoreen jäkälän.

Kävimme kaivamassa myös ametisteja Euroopan ainoassa toiminnassa olevassa ametistikaivoksessa tunturin laella, siitä lisää ensi viikon blogipostauksessa!

Pitkän ulkona vietetyn tapahtumarikkaan päivän päätteeksi on enemmän kuin mukavaa palata takaisin oman mökin turvaisaan rauhaan, kaataa kuppiin kuumaa pakuriteetä ja istahtaa keskeneräisen virkkaustyön kanssa takkatulen ääreen. Kiitos Luosto, jäit mieliimme upeana paikkana retkeilijöille!

 

Sattui kuvauksissa:

Poroilla oli rykimäaika päällä, kaikki kuvausryhmän jäsenet saivat huomata henkilökohtaisesti, mitä se käytännössä tarkoittaa.

 

Katso Lapin lumon -jaksot täällä.

Olethan löytänyt meidät jo Facebookista sekä Instagramista?


 

Lapin lumon mahdollistavat yhteistyökumppanit

sponsor_laplandhotels

sponsor_vaeltajankauppa

sponsor_lahitapiola

sponsor_cocovi

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: