Työntäyteinen elämäkin on hallittavissa.

Työntäyteinen elämäkin on hallittavissa – 5 ajatusta

Teen paljon erilaisia asioita. En tehdäkseni paljon asioita, vaan siksi, että olen todella kiinnostut mitä erilaisimmista elämän ulottuvuuksista. Monet meistä tekevät paljon asioita, ja kaikilla on omat keinonsa saada nuo asiat tehdyksi.

Kuulee sellaisiakin tarinoita, että on paljon tekemistä, mutta niiden kanssa on jatkuva kiire ja hoppu. Asioita tehdään hätäisesti ja pintapuolisesti. Elämä ei ole tasapainossa, vaan tuntuu pikemmin sille, että se romahtaa hetkenä minä hyvänsä. Ulkopuoliset tekijät tuntuvat vaativan kamalasti, ja ihminen itse piiskaa itsestään loputkin mehut. Sellainen elämä ei ole kestävää.

Minulla on aika ajoin kiire, mutta taipaleeni aikana olen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta pitänyt huolen siitä, että kiireeni, ja sen myötä stressi, ei muodostu laadultaan krooniseksi. Tuo poikkeus tapahtui ammattikorkeakoulussa, kun intoilin kahden vuosikurssin opintojen lisäksi kalenteriini jos jonkinlaisia yhdistysaktiviteetteja ja muuta. Se oli tietysti hyvä koulu tämän suhteen.

Minulla on kirjoittamattomia (joskin nyt ne tulevat kirjoitetuiksi) periaatteita ja sääntöjä, jotka pitävät jatkuvan ja ylenmääräisen kiireen loitolla, vaikka tekemistä olisikin paljon. Ne ovat olleet aivan keskeisiä tekijöitä siinä, että olen voinut hidastaa elämääni. Olen voinut välttää turhaa kiirettä sekä stressiä, ja sallia elämääni sitä paljon perään kuuluttamaani tasapainoa.

1. Karsi epäoleellinen

Jotkut tykkäävät olla puristeja ja karsia kylmästi monia osa-alueita arjesta. Olin ennen tällainen. Heivasin televisioni, enkä katsonut tv-ohjelmia tai elokuvia muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Televisiota meillä ei ole vieläkään, mutta hyvä elokuva tai vastaavat ovat paikallaan silloin tällöin. Kaikkea epäoleellisena pitämäänsä elämästä ei voi karsia, mutta monia asioita voi. Yksi ratkaisu tähän on pitää vaikkapa kuukauden ajan kirjaa siitä, mitä tekee päivittäin ja kuinka paljon. Kuukausisumma kertoo näppärästi, mihin aika kuluu, ja onko joukossa ehkä jotakin, jota voisi karsia.

2. Tee edes vähän jotakin

Yleensä henkisen taakan iso kuormittaja on kohtalokas konditionaali: Minun pitäisi tehdä tämäkin. Jos olen saanut jonkin tehtävän, se paisuu sitä suuremmaksi, mitä enemmän lykkään tehtävän aloitusta. Jos teen edes vähän siihen liittyviä asioita, estän henkistä taakkaa kasvamasta.

Toinen minulle yleinen oire on kuluttaa aikani hämmästellessä: Miten paljon tänäänkin on tehtävää! Jos hämmästelyn sijaan teen edes vähän jotakin, pääsen kiinni tekemiseen ja saan käytettyä aikani turhan hämmästelyn sijaan itse asioiden tekemiseen.

3. Tee vähän kerrallaan

Ajattele, että teet jotakin asiaa vain hetken, vaikkapa 15 minuuttia. Monesti tekemiseen kiinni päästyämme meidän saattaakin olla vaikeaa lopettaa. Jos tehtävä on kuitenkin syystä tai toisesta niin tylsää tai vastenmielistä, että haluat jättää sen tekemisen kesken, tulit kuitenkin juuri tehneeksi sen eteen jotakin vartin ajan.

4. Käytä kalenteria

Kalenteri on ollut – ja on edelleen – aivan keskeinen osa arkeani. Käytän nykyisin Googlen kalenteria, josta näen parilla silmäyksellä, miten toiminnantäyteinen viikko tai kuukausi minulle on tulossa. Osaan arvioida varsin tarkasti sen, koska viikosta uhkaa tulla liian työteliäs. Jätän kalenteriin myös reilusti pelivaraa ja tarkoituksella tyhjiä kohtia. Käytän sähköistä kalenteria, sillä vaihdan monesti tehtävien paikkaa asioita priorisoidessani.

Kalenterin käyttö on vähentänyt stressiäni merkittävästi, sillä kirjaan lähitulevaisuudessa muistettavat asiat sinne, jonka jälkeen voin keskittyä tähän hetkeen paljon paremmin. Joskus kalenterissani saattaa olla myös todella pikkutarkkoja huomautuksia, esimerkiksi uusia tapoja kultivoidessani (pese hampaat vasemmalla kädellä, yhdellä jalalla seisten).

5. Kaikelle aikansa, kaikki ajallaan

Benjamin Franklinin sanotaan todenneen, että kaikelle paikkansa, kaikki paikallaan, mikä onkin erinomainen ohjenuora järjestelmällisyyteen. Ohjeen voi viedä myös aikataulumaailmaan: Varaa aikaa kaikelle, mitä pitää ja mitä haluat tehdä, ja tee nuo asiat silloin, kun niiden aika on. Ahdistuksen määrällä ei ole rajaa, jos jätät asioita tekemättä, ja ne patoutuvat siihen asti, kunnes ne on pakko tehdä. Tätäkin olen joskus harrastanut, mutta harraste jäi ymmärrettävistä syistä hyvin lyhytaikaiseksi.

Jos haluat kokeilla näitä vinkkejä, muista tärkeä tapoihin liittyvä ohjenuora: Kokeile vain yhtä uutta asiaa kerrallaan ja pysyttele sen toteuttamisessa esimerkiksi kuukausi (tosin uuden tavan oppimisessa menee keskimäärin 66 päivää). Aloita tärkeimmästä: Karsi epäoleellinen.

Työntäyteinen elämäkin on – jos ei kokonaan, niin paljolti – hallittavissa.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: