Siirry pois itsesi tieltä

Mietin jatkuvasti elämääni… sitä, mitä haluan täällä tehdä. Mietin aamuisin vietänkö tulevan päiväni tehden sitä, mitä tekisin jos se olisi viimeiseni.
…teetkö samoin?

Luin jostain, että maskuliinisen elämä on jatkuvaa vapauden etsimistä. Kahleista irroittautumisen, kärsimyksen lopettamisen ja maaliin pääsyn tavoittelua. Meissä kaikissahan on maskuliininen ja feminiininen puoli, joita kultivoimme vaihtelevasti. Jokaisella on myös joko maskuliininen tai feminiininen ydin, mistä kaikki luonteenpiirteet ovat lähtöisin. Jos erkaannumme ytimestämme ja teemme asioita ristiriidassa siihen, luomme itsellemme kärsimystä ja johdatamme itsemme harhaan polultamme.

Elämä on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Varsinkin nyt tietotulvan aikakautena. Itse teen tällä hetkellä niin, että jos koen haluavani oppia tai parantaa tiettyä taitoa, opiskelen aiheesta. Ostan kirjoja ja katselen youtube-videoita.

Mutta jos en halua kehittää mitään tiettyä taitoa, en lue artikkeleita, enkä katso videoita tai opiskele. Elän vain. Laitan aiemmat oppini käytäntöön elämällä intuitiivisesti.

Mitä hyötyä on lukea ja opiskella jos emme elä elämää ollenkaan, vaan ainoastaan luemme elämästä?

Yksinkertaistaminen luo onnellisuutta. Mitä pienempi virikkeen tarve, sitä enemmän onnea. Tarvitsemme aina syyn olla onnellisia… Väkevämmän juoman, makeamman herkun, energisemmän olotilan, rentoutuneemman kropan, hiljaisemman mielen. Loputon kierre…
(Enemmän kahvia! ...ironista että kirjoitan tätä ison kahvikupillisen jälkeen...)

Mitä jos kiristämme elintapoja hetkeksi. Jos väliaikaisesti lopetamme stimulanttien käyttämisen kokonaan. Jos lopetamme hetkeksi hyvänolon tunteen tavoittelun ja hyväksymme nykyisen olotilan. Tiedätkö mitä tapahtuu?
Hyvänolon tunteen toteutumisen kynnys pienenee.
Jos yksinkertaistamme ja selkeytämme elintapojamme, hyvänolon tunne menettää merkityksensä. Tilalle tulee rauha. Rauhan olotilassa ei tarvita muuta. Kaikki on hyvin. Olemme tyytyväisiä. Asenteemme muuttuu tavallaan välinpitämättömäksi.

Jos päädymme ystävien kanssa juhlimaan holtittomasti ja pitämään hauskaa, ”fine”. Jos taas talo menee alta ja pankkitili näyttää satkun miinusta, sekin on ”fine”.

Kuulostaa hieman 16-vuotiaalta pössyttelijältä jolta uupuu elämän elixiiri…
Mutta tässä on ero.

Jos elämä on yksinkertaista ja halu uupuu, tai on lähes mitätön, elämme hetkessä. Hyväksymme sen mitä juuri nyt tapahtuu, miettimättä tulevaa tai mennyttä, vertaamatta.

Tekomme ja ajatuksemme alkaa virrata jostain syvemmästä ja luonnollisemmasta paikasta. Synkkaamme universumin virran kanssa ja kaikki mitä teemme ja sanomme on luontevaa.

Tässä tilassa on voimaa.
Tila, missä elämä muuttuu mustavalkoisesta, ”tee x, saa y” -paikasta, värien maailmaksi, missä pätee lause ”ole – ja saavuta kaikki mahdollinen”.

En kutsuisi tätä spontaaniksi elämäntavaksi vaikka se sitä osittain onkin.
Universumin flow alkaa virrata lävitsemme ja seuraamme mitä tapahtuu. Siirrymme pois itsemme tieltä ja annamme universumin voimalle mahdollisuuden toimia kehomme ja mielemme kautta.
Menee abstraktiksi, mutta muulla tavoin en osaa tätä kuvailla. Käytännössä puhun Flow-tilasta. Mutta tämä Flow-tila on niin älyttömän flow, Flow-tila, että kutsuisin sitä ennemminkin vaikka Glow-tilaksi. Koska hehkumme universumin voimaa.

Aina, kun sisällesi ilmenee kolo. Reikä. Täyttöä vaativa tarve. Halu. Ja alat hätiköimään, juoksemaan ympyrää, etsimään stimulanttia kolon täyttämiseen jääkaapista, netistä, puhelimesta…
PYSÄHDY.

Älä täytä sitä millään ulkopuolisella, vaan tunne tunne sisälläsi. Katsele sitä. Tutki. Ja hyväksy se.
Sen jälkeen nauti rauhasta.

Ei muuta kuin leppoisaa talven alkua sinulle… täällä satoi tänään ensilumi. 🙂

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: