Kekkosen jalanjäljissä Kilpisjärvellä

ELISA_BLOGI

Istun Kilpis-hotellin parvekkeella, on elokuun puoliväli. Kilpisjärvi kimaltelee kirkkaan sinisenä vieressäni, ja horistontissa minua ympäröi Ruotsin uljaat lumihuippuiset vuoret. En ole aikaisemmin päässyt vierailemaan tänne käsivarren ainutlaatuisiin maisemiin, ja olen innoissani kaikesta, mikä minua tällä reissulla edessäpäin odottaa.

Tarun mukaan Yliperää (joksi Käsivarren erämaa-aluetta myös kutsutaan) kansoittivat muinoin jättiläiset. Jättiläisten joukossa oli kaunis Malla-neito, jonka Saana halusi viedä vihille. Häitä alettiin valmistella, mutta Ruotsin Pältsa halusi myös Mallan vaimokseen, joten kutsui avukseen Jäämeren noidat aikeenaan kaapata Malla. Kesken vihkimisen alkoi pohjoisesta puhaltaa hyinen tuuli ja valtavat jäämassat alkoivat vyöryä kohti hääkansaa. Saana lähti kiidättämään morsiotaan Mallaa turvaan, mutta jäämassa saavutti rakastavaiset ja kivetti heidät tuntureiksi. Surevan Mallan kyyneleistä on vuosituhansien saatossa muodostunut Kilpisjärvi, ja kun tuuli käy pohjoisesta, itkee myös Saana.

Kilpisjärvi
Kilpisjärven kirkasvetinen järvi ja taustalla Saana.

Lähden tutustumaan  kylään jalan. Sää on kaunis ja mitä otollisin pienelle tutkimusretkelle. Kylä lepää majesteetillisen yli kilometrin korkuisen Saana-tunturin kupeessa, ja se hallitsee maisemia ja on ehdoton katseenvangitsija. Kävelen Valtatie 21:n reunustaa, joka tunnetaan myös Neljän tuulen tienä. Nimensä tie on kuulemma aikoinaan saanut ratsumestarin koittaessa keitellä kahvia hieman Kilpisjärveltä etelään, mutta keittelystä ei tullut mitään, sillä tuuli tuntui puhaltavan kaikista suunnista samaan aikaan. Tuulista täällä taitaa usein ollakin, sillä kylä sijaitsee noin puolen kilometrin korkeudella merenpinnasta, ja lähes kivenheiton päässä sijaitsee myös Jäämeri. Tunnelma kylällä on aivan ainutlaatuinen, täällä eristyksissä korkeitten tunturien ja vuorten lomassa. On vaikea muistaa, että olemme silti ihan koto-Suomessa. Onpa tämä kyllä upea paikka! Jätän kylän taakseni ja jatkan matkaani kohti Norjan rajaa, kohti seuraavaa seikkailua.

Morsiushuntuputous. Sen kuulee jo kaukaa. Kohina ja pauhu tärisyttää tannerta ja vatsanpohjan täyttää selittämätön odotus. Putous  on nimensä mukainen, kaunis, valkoinen ja korkea. Tyrskyistä vesi leijailee ohuena sumuverhona pitkälle kohti laaksoa, joka laskeutuu korkeitten vuorten välissä kohti Skibotnin vuonoa. Sen voima ja pauhu on mahtava, tunnen kuinka se huojuttaa minua ja saa hiukseni lepattamaan tuulessa. Pienet ilmassa tanssivat vesipisarat ilmentävät kaikkia sateenkaaren värejä tanssahdellessaan ja kieppuessaan ilman pyörteissä. Tunnen, kuinka paikka täyttää minut kokonaan eheyttävällä ja voimaannuttavalla voimalla, hengittäessäni syvään raikasta ja kosteaa ilmaa. Saniaiset tanssivat jaloissani, kun kumarrun juomaan makoisaa ja elävää vettä.

Morsiushuntuputous
Kaunis Morsiushuntuputous.

Aurinko porottaa, tuulen vire porrasaskelmien alapuolella on tuskin tuntuva. Mutta ylempää tuulee kyllä, osaavat vastaantulijat kertoa. Alhaaltapäin katsottuna portaat näyttävät päättyvän yhdessä kohtaa taas vain jatkuakseen vähän sivummalla kivuten alati ylöspäin kunnes katoavat kokonaan näkyvistä. Heti puurajan yläpuolella alkaa erottua kauniit maisemat, jotka vain muuttuvat upeammiksi mitä korkeammalle kipuan. Oikealla avautuu Kilpisjärvi ja sen takana Ruotsin ja Norjan vuoret. Näkyyköhän kolmen valtakunnan rajapyykki täältä asti? Pieni Malla-alus kyntää Kilpisjärven aaltoja piskuisena pisteenä järvellä vieden turisteja sinne. Takana näkyy Pieni– sekä Iso-Malla ja upea Barras. Joku osaa kertoa, että Saanan huipulle on 742 askelmaa ja näin ollen portaat pitävät hallussaan Suomen pisimpien portaiden titteliä. Portaat levenevät pieneksi tasanteeksi, jolla päätän pitää pienoisen tauon ja syödä sitruuna-spirulinapatukan ja ihailla avaria maisemia ja haukan ylvästä liitoa pitkin taivaankantta. Auringon kimaltelua kaukana alhaalla järven pinnassa voisi ihastella loputtomiin, mutta minun on aika jatkaa matkaani kohti korkeampia ylänköjä.

Saana
Näkymää Saanan portailta.

Olen Käsivarren erämaassa, lähes kilometrin korkeudessa keskellä ei mitään, mutta minulla on kuitenkin on kaikki ja olen juuri siellä missä minun pitääkin olla. Juuri nyt. Tuuli humisee, ja ympärilläni levittäytyvät majesteettiset maisemat. Edessäni kohoaa Meekonvaara, sen ja minun välissä virtaa Vuomakasjoki. On aikaa kaikessa rauhassa kalastella, tehdä tulet, nauttia luonnon karusta kauneudesta. Tulistellessani minut täyttää syvä rauha, ja jollei oloni olisi niin onnellinen, saattaisin murehtia, että en ehdi olla täällä pitempään. Jotenkin tuntuu, kuin olisin kotonani täällä tunturien sylissä. Illan hämärryttyä on aika kömpiä telttaan makuupussiin ja nukahtaa tyytyväinen hymy kasvoilla.

Pihtsusköngäs
Upea 17 metriä korkea Pihtsusköngäs.

Koski kuohuu. Tuuli humisee. Herään näihin ääniin ja muistan olevani keskellä puutonta ja karun kaunista erämaata. Hymyilyttää. Täällä on ihmisen hyvä olla. Kurkkaan ulos teltasta, aurinkohan se siellä tervehtii matkaajaa. Sen säteet kimpolevat leikitellen joen kuohuissa. Ryhdyn valmistamaan aamupalaa. Tavallinen ruisleipä puuron kera maistuu taivaalliselta karun tunturin helmassa. Kauhon vettä joesta. Ensin janooni, sitten kahvin keittoon. Aamupalan syötyäni puran telttani ja pakkaan muutkin varusteeni takaisin yhteen kasaan ja nostan tämän kokonaisuuden selkääni. Matka jatkuu aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Jokaiseen ilmansuuntaan aukeaa kauas siintävät maisemat, joillain rinteillä on vielä luntakin. Seuraan järveä ylävirtaan.

IMG_3835
Kahvia kuksasta upeissa maisemissa.

Ensin näkyy vain piste. Sitten piste alkaa laajeta ja sitten sitä seuraa ääni. Lähestyvä helikopteri on jotenkin surrealistinen näky keskellä erämaata muinaisten jokien ja mäkien keskellä. Siihen se kuitenkin laskeutuu, aivan eteeni. Nousen kyytiin ja matka kohti Kilpisjärven tukikohtaa voi alkaa. Kopterista ei voi muuta kuin tuijottaa alhaalla – tai oikeastaan missä ilmansuunnassa hyvänsä – avautuvia upeita maisemia, pikkuruisia jokia, jylhiä rinteitä.. Tuolla on Saivaara, jonka päällä on Kekkosen muistolaatta, olihan hän kova lapinkävijä. Ja tietenkin Saanaa, joka pian kohoaa massiivisena ja upeana suoraan silmieni edessä. Kilpisjärvi jätti lähtemättömän jäljen sydämeeni, tänne tahdon pian tulla jo takaisin. Mutta ruska tekee jo tuloaan, ja minä saan jatkaa matkaa.

Katso Lapin lumon -jaksot täällä.


 

Lapin lumon mahdollistavat yhteistyökumppanit

sponsor_laplandhotels

sponsor_vaeltajankauppa

sponsor_lahitapiola

sponsor_cocovi