Miten asenne tulevaan ja menneeseen muuttaa nykyhetkesi

JANI_BLOGI

Se, mitä elämä voi eteemme tuoda, ja se, miltä tämä kaikki meille juuri nyt näyttäytyy riippuu merkittävästi omasta näkökulmastamme maailmaan.

Teemme päivittäin satoja päätöksiä ja kokonaisuutena ne määrittelevät, keitä olimme, keitä olemme ja keneksi tulemme. Nykyhetkestä käsin voimme maalata tulevaisuuttamme, mutta voimme myös muotoilla menneisyyttämme.

Psykologien Philip Zimbardo ja John Boyd mainion teoksen The Time Paradox keskiössä ovat aikaperspektiiveihin liittyvät tutkimukset ja havainnot.

Erilaisissa kulttuureissa ja yksilötasolla on havaittu seuraavia laajalti vallitsevia aikaperspektiivejä (vapaasti kääntäen englanninkielisestä teoksesta):

  • Menneisyys-negatiivinen
  • Menneisyys-positiivinen
  • Nykyisyys-hedonistinen
  • Nykyisyys-fatalistinen
  • Tulevaisuuteen katsova
  • Yliluonnollinen

Kaksi ensimmäistä kuvaavat suhdettamme menneisyyteen. Näemmekö historiamme synkkänä vai ilon täyttämänä?

Nykyisyydessä saatamme elää hedonistisesti nauttien hetkistä, ilman huolta huomisesta. Tai saatamme olla nykyhetken fatalisteja ja ajatella, että ei omilla teoillamme tässä hetkessä ole mitään merkitystä, sillä kohtalo vie meitä joka tapauksessa.

Yliluonnollinen aikaperspektiivi tarkoittaa elämän näkemistä siten, että se jatkuu nykyisen kehomme kuoleman jälkeen. Se on aikaperspektiiveistä kaikkein laajimmalle ulottuva.

Tulevaisuuteen katsova, toiveikas aikaperspektiivi mahdollistaa jatkuvan pyrkimyksen parempaan, kehittymisen ja eteenpäin kulkemisen. Tutkimusten mukaan tulevaisuuteen katsovat ihmiset ovat muun muassa terveempiä, toiveikkaampia ja varakkaampia kuin nykyisyyden hedonistit ja fatalistit tai menneisyytensä synkkyydessä vellovat. Tulevaisuuteen katsovat tekevät työnsä paremmin, oppivat virheistään ja vättävät omaan napaan tuijottavaa sosiaalista kilpailua (mulla on isompi [mikä tahansa] kuin sulla!).

Puhdas nykyisyydessä eläminen, oli asenteemme hedonistinen tai fatalistinen, ei mahdollista meille pitkällä tähtäimellä mielekästä elämää. Taloustieteilijä Edward Banfieldille nykyorientaatio on ”köyhien parantumaton syöpä” – hetkessä eläminen on yleisintä köyhien ja kouluttamattomien väestöjen keskuudessa. Ymmärrettävästi: Monesti kyse voi olla selviämisestä päivä ja hetki kerrallaan. En huomannut Zimbardin ja Boydin maininneen, mutta näissä tapauksissa nykyorientaatiota ei voi kylmästi laittaa hedonistinen-fatalistinen-haarukkaan.

Ja entäs sitten kaikenlainen mindfulness-puhe ja paljon paasattu hetkessä eläminen? Palaan tähän vielä.

Kun valitset käyttäytymisen, valitset sen seurauksen

Kun hedonisti valitsee ryyppyillan, hän valitsee sitä seuraavan krapulan. Kun fatalisti valitsee olla tekemättä tänäänkään mitään terveytensä eteen, hän valitsee sen seuraukset. Aina ei voi valita, sen jokainen meistä tietää, mutta vain fatalisti mieltää toteamuksen muotoon koskaan ei voi valita. Ja realisti muistuttaa: Teemme satoja päätöksiä päivittäin.

Nykyisyys-hedonistisen aikakäsityksen omaavat ihmiset ovat usein impulsiivisia hetkessä eläjiä, joita miellyttää nopea nautinto: Tupakointi, alkoholin ja herkkuruokien ylenmääräinen nauttiminen, uhkapelaaminen ja huumeiden käyttö. Klassinen ”seksiä, huumeita ja rock’n’rollia”-asenne, kuten myös 60-luvun huoleton hippimeininki kuvastavat hyvin nykyisyys-hedonistisen luonteen ydintä. Siihen kuuluvat monesti riippuvuudet ja nopea tarpeentyydytys viivästetyn tarpeentyydytyksen sijaan. Ei huolta huomisesta on kuitenkin kohtalokas ajatus, sillä huominen tulee aina (pl. elämän tullessa päätepisteeseensä).

Tarvitsemme silti ajoittaista hetkessä elämistä nauttiaksemme tästä kaikesta. On kuitenkin ajan paradoksi, että liikaa huomiota tähän hetkeen saataa anastaa elämämme onnen. Toinen ajan paradoksi on elää liikaa tulevaisuudessa. Se syö mahdollisuutemme elää tässä hetkessä, jossa elämä kuitenkin vain ja ainoastaan tapahtuu.

Tulevaisuusorientaatio voi mennä helposti liian pitkälle. Äärilaidalla ovat superkiireiset, jotka ”pukevat lapsensa kouluun edellisenä päivänä”. Ne, jotka eivät malta odottaa hetkeäkään kassajonossa.

Olemalla ajoittain täysin läsnä hetkessä voimme hellittää kaipuumme tulevaisuudesta ja irrottaa menneisyytemme kahleet. Mindfullness on tässä suhteessa erittäin hyvä apuväline, etenkin vain tulevaisuudessa liihottaville.

Optimaalinen aikaperspektiivi

Kirjassa on testi Zimbardo Time Perspective Inventory, jonka avulla pääsee pisteyttämään omia aikakäsityksiään. Testin voi tehdä myös kirjan nettisivulla.

Itse sain seuraavat pisteet (asteikolla 1-5):

  • Past-negative: 1,3
  • Past-positive: 3,4
  • Present-fatalistic: 1,2
  • Present hedonistic: 2,73
  • Future: 4,62

Tulokset eivät yllättäneet. Vuosien ajan olen kirjoitellut pidemmän aikavälin suunnitelmia milloin minnekin. Suunnitelmat päätyvät kalenteriin ensiksi ehkä kuukausien tarkuudella ja tarkentuvat yhä enemmän niiden lähestyessä. Talousasioita pyörittelen laskentataulukossa ja ainakin keskipitkän aikavälin tavoitteet ovat minulle selkeitä. Pidemmän aikavälin tavoitteita, sellaisia ”suuria maaleja” en ole jostain syystä onnistunut koskaan määrittelemään. Eikä se ole tuntunut mielekkäältä. Monet päivittäisistä askareista tulee tehtyä pitkä aikajänne mielessä.

Toisaalta olen viime aikoina pystynyt irtautumaan liiasta tulevaisuusorientaatiosta ja sallimaan itselleni yhä enemmän hetkessä elämisen ihmettä. Olen ollut varmastikin aina ajoittainen hedonisti ja laiskottelija, mutta oli aikakausi, jolloin moitin itseäni siitä. Oli myös aikakausi, jolloin tulevaisuusorientaatio oli varsin olematonta ja hetken hedonismi huipussaan. Hetken hedonismin kanssa minulla on ehkä vielä eniten tekemistä – en osaa aina tarpeen tullen irroittautua tulevaisuuteen luotaavasta mielentilasta.

Menneisyysorientaatio ja sen muutos on luullakseni merkittävä syy siihen, miksi olen tänään siellä, missä olen. Varsin monta vuotta elämästäni velloin menneisyyteni oletetuissa virheissä: Kesken jätetyissä yliopisto-opinnoissa, kuvitelmissa tuntemattomasta ja siten synkästä tulevaisuudesta. Ajattelin, että olin ikuisesti tuomittu olemaan epäsosiaalinen, liikuntaa inhoava, yksinkertaisia eineksiä mussuttava harmaa tyyppi.

Menneisyyteni kahleiden katkaiseminen toi muutoksen vähän kerrallaan. Kyse ei ollut menneisyyden unohtamiseen pyrkimisestä, vaan menneisyyden näkemisestä uudessa valossa. Ero yliopistosta johti minut sellaisten valintojen äärelle, jotka toivat elämään ennen kokemattoman mielekkäitä sisältöjä, päädyin ajattelemaan. Tapaturmainen kallonmurtumani kääntyi aika nopeasti onnettomuuden jälkeen positiiviseksi menneisyydeksi, sillä se jos mikä pysäytti ja sai ajattelemaan elämää moneltakin uudelta kantilta.

Tänään tuntuu, että olen sitä positiivisempi menneisyydestäni, mitä enemmän saan tänä päivänä seikkailla mielekkäitä muistoja aikakirjoihini.

Mikään yksittäinen aikaperspektiivi ei ole hyvä juttu mielekkään elämän kannalta. Zimbardo ja Boyd toteavat, että tasapainoinen aikaperspektiivi on:

  • Suuresti menneisyys-positiivinen
  • Varsin korkealla tulevaisuusperspektiivin suhteen
  • Varsin suuresti nykyisyys-hedonistinen
  • Alhaisesti menneisyys-negatiivinen
  • Alhaisesti nykyisyys-fatalistinen

Positiivinen menneisyys antaa ihmiselle juuret, keskuksen itsensä vahvistamiselle. Tulevaisuusorientaatio tuo toivon, optimismin ja voiman. Se mahdollistaa pakenemisen status quolta ja siitä luontaisesta pelosta, joka pitää meidät vain turvallisilla ja tunnetuilla teillä. Hedonistinen nykykäsitys antaa meille energiaa ja saa meidät tuntemaan olevamme elossa. Zimbardon ja Boydin tutkimusten mukaan menneisyys-negatiivinen ja nykyisyys-fatalistinen aikakäsitys eivät tuo mukanaan mitään hyvää.

Kirjassa on sanskritin kielestä peräisin oleva, erittäin osuva loru, joka kuuluu vapaasti kääntäen näin:

Taustan kuva: Grant McIver.
Taustan kuva: Grant McIver.
Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Hidasta elämää -kuvakortit (Uusi versio)

    21,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin