Ethän epäile elämääsi tyhjäksi?

JANI_BLOGI

Olen kovin ristiriitainen persoona. Minussa yhdistyvät herkkä intoilu ja pintaa syvempi kiinnostus useisiin asioihin, mutta myös voimakas ja kaiken kattava skeptisyys.

Epäileväisyyteni ollessaan syvimmillään takavuosina en pystynyt nauttimaan elämän kaikista vivahteista – Kaiken pystyin epäilemään sellaiseksi, ettei se minua kiinnostanut. Tai että vain tuhlaisin vähät rahani. Tai että minun oli syytä pelätä.

Kirjoitan opinnäytetyötä ja selailen välillä Juha T. Hakalan Graduopasta. Gradun kanssa pystyy ajautumaan samanlaiseen ongelmaan kuin elämässä laajemmin: Yksi vakaa perusta tutkimuksen tekemiselle on terveesti kyseenalaistaa lähteitään. Pienimpiin yksityiskohtiin ulottuva epäily ei kuitenkaan jätä käsiin mitään. René Descartes havaitsi aikoinaan, että mikään ei ole varmaa, jos systemaattisesti epäilee kaikkea, Hakala kirjoittaa ja jatkaa:

Vähin erin epäily nakertaa kohteensa olemattomiin.

Epäilymme voi tehdä kaiken tyhjäksi.

Missä kulkee terveen, maalaisjärkisen ja toisaalta elämän tyhjäksi tekevän epäilyn raja? Pitääkö tässä alkaa epäilemään omaa epäilyään?

Olen ripauksen epäileväinen kaikkien uusien asioiden kohdalla. Ennen olin sitä voimakkaammin ja reagoin epäilykseeni kääntymällä pois – se piti minut loitolla uusista asioista ja ihmisenä kehittymisestä.

Nyttemmin olen onnistunut kääntämään epäilyksen voimavaraksi. Reagoin uteliaisuudella. Epäilys saa minut kahta todennäköisemmin kokeilemaan asiaa itse, tekemään omakohtaisia havaintoja, hakemaan ymmärrystä.

En halua rajoittaa maailmaani vain siihen ahtaaseen mielikuvaan, joka minulla epäilyksineni on, ja jota esimerkiksi valtamedia monesti onnistuu vahvistamaan. Pyrin välttämään sitä, että epäilyni sokaisisivat minut todellisuudelta. Pyrin välttämään sitä, että yleisesti lausutut totuudet ja vanhat kankeat kaavat pysyisivät totuuksinani, kun omakohtaiset kokemukseni kertovat aivan jotain muuta.

Hakala kirjoittaa, että gradu on vain rajattu työ, eikä sen puitteissa voi tai kannata epäillä kaikkea. Niin elämässäkin. Voimme tehdä kokonaisen elämäntyön jokaisen asian puhki epäilemällä, mutta onko se kenellekään mielekästä? En uskalla ajatella, millaista elämää sellainen olisi.

Tämä ei ole epäilyksen vastustuspuheenvuoro, koska – kuten todettua – terve epäilys kuuluu elämän tuiki tarpeelliseen keinovalikoimaan. Piintyneitä tapojaan on erityisen tervettä kyseenalaistaa. Epäilyksen pariksi tarvitsemme kuitenkin ehdottomasti omakohtaisen kokemuksen.

Läpitunkeva epäilys saa kuitenkin kaiken tuntumaan sellaiselta, että siihen ei kannata ryhtyä. Ja jos epäilys säästääkin euron tai pienen harmin sieltä täältä, on sitä vastaan maksettava alituisen epäilevä, mielen puhki hankaava asenne äärimmäisen kallis hinta.

Stefanus Martanto Setyo Husodo
Taustan kuva: Stefanus Martanto Setyo Husodo.

 

Juuri nyt meillä on erinomainen tilaisuus avata sydäntämme ja mieltämme enemmän. Kokeillaan olla kuukausi epäilemättä elämää niin läpikotaisin. Kokeillaan uusia asioita. Kokeillaan joka viikko jotakin uutta – sellaista, joka on meitä enemmän tai vähemmän epäilyttänyt – ja kirjataan ylös, olivatko nuo asiat sellaisia kuin kuvittelimme. Saatamme yllättyä suuresti.