Vakaalla maalla: Miksi teemme päätöksiä, joita tulevaisuudessa kadumme?

Psykologi Dan Gilbert kysyy TED-esiintymisessään The psychology of your future self otsikon kysymyksen.

Teemme päätöksiä välittömän tarpeentyydytyksen ehdoin. Saadaksemme hetken nautintoa mahdollisimman nopeasti, riippumatta siitä, miten kalliisti maksamme tulevaisuudessa.

Gilbert esittää myös toisen syyn: Ajatuksissamme on illuusio siitä, että historian jatkumo olisi tullut kohdallamme päätökseen. Että meistä olisi jo tullut loppuelämäksemme niitä ihmisiä, joiksi meidät on tarkoitetukin. Teemme päätöksiä luottaen siihen, että suosimme 10 vuoden päästä samoja asioita kuin nytkin. Luotamme siihen, että emme enää muutu.

Gilbert kertoo seuraavasta kokeesta.

Ihmisiltä kysyttiin, kuinka paljon he maksaisivat, jos he saisivat nähdä nykyisen suosikkiartistinsa esiintyvän 10 vuoden päästä. He maksaisivat noin 120 dollaria. Entä kuinka paljon he maksaisivat, jos he saisivat nähdä nyt artistin, joka oli 10 vuotta sitten heidän suosikkinsa? 80 dollaria.

Ihmiset aliarvioivat voimakkaasti sen, kuinka paljon muutosta tapahtuu seuraavan 10 vuoden aikana, Gilbert toteaa.

Tulevaisuuteen suuntautuvat ajatukset ovat värittömiä. Ajattelemme pysyvämme ikuisesti samana. Gilbertin mukaan tämä voi johtua siitä, että vanhan muistelu on helppoa ja tulevan kuvittelu hankalaa. Jos ihmiset sanovat, että he eivät voi nähdä jotakin asiaa tapahtuvaksi, kyse on pikemmin heidän mielikuvituksen puutteesta kuin mistään muusta.

Menneessä ryvetään helposti, sen annetaan määritellä liiaksi tulevaisuuttamme. Emme ole huomenna sama henkilö kuin olimme eilen, vaikka kannammekin kaikkea historian eteemme tuomaa aina mukanamme. Historia, sen kokemukset ja kohtaamiset, ovat vakaa maa, jolta ponnistaa eteenpäin. Meillä on joka hetki mahdollisuus rakentaa tuolle maalle jotakin uutta. Voimme saattaa elämämme uskomattomaan kukoistukseen.

Puzzle_for_blog

Tulevaisuus nähdään epämääräisenä tai vanhan toisintona, koska emme kykene kuvittelemaan mitään hohdokkaampaa. Helppoutta rakastavien aivojemme on paljon vaivattomampaa luoda tulevaisuudesta menneisyyteemme nojaava kuva. Gilbert kiteyttää tämän hienosti:

Ihmiset ovat keskeneräisiä töitä, jotka erehdyksissään luulevat olevansa jo valmiita.

Persialainen sananlasku muistuttaa, että tämäkin loppuu aikanaan. Tuskan hetkellä sanonta antaa voimaa, täyttymyksen hetkellä se kehottaa pysähtymään ja ymmärtämään hetken arvon. Kaikki on jatkuvassa muutoksessa.

Jos hirttäydymme yhdenlaiseen ideaaliin maailmasta ja elämästä, joudumme väistämättä kahnauksiin todellisuuden kanssa – maailma on muuttunut, mutta me haluamme rypeä menneessä. Pitää kiinni siitä, mitä on joskus ollut. Muutos on todellisuutta, halusimme tai emme.

Samalla se on suuri voima: Meidän ei tarvitse – emmekä edes voi – olla niitä samoja ihmisiä, joita olimme 10 vuotta sitten. Päivittäinen muutos on liian hidasta huomataksemme muuttuvamme, mutta vuosien matkalla muutos on nähtävissä. Mihin suuntaan ohjaamme muutostamme?

Henkilö, joka olet nyt, on yhtä väliaikainen kuin kaikki henkilöt, joita olet koskaan ollut. Ainoa pysyvä asia on muutos. – Dan Gilbert