Onko elämässäsi kestämättömiä ominaisuuksia?

JANI_BLOGI

Mikä on se paljon parjattu yleinen totuus? Juhana Torkki kysyy mainiossa kirjassaan Tarinan valta (Otava, 2014). Hän vastaa saksalaisen filosofi Wilhelm Weischedelin nimenneen jo 60-luvulla yleisen totuuden ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet ovat hämmästyttävän lähellä sellaisia, jotka löydämme usein kestämättömistä ja pintansa alla kipuilevista elämistä.

Ne ovat niin erinomaisen osuvia, että lainaan niitä supistettuna suoraan. Lihavoituna ominaisuus ja sen perässä Torkin määrittelyä. Kunkin kohdan alla omia ajatuksiani.

Keskimääräisyys – Yleinen mielipide etsii mielipiteiden kirjosta eniten edustettua kantaa. Se voimistuu, kunnes muita ääniä ei kuulu.

Keskimääräisyys on massan hiljainen konsensus. Jos toisinajattelijat eivät rohkene luottaa omaan ääneensä, hekin yhtyvät massaan. Kaikki tietävät jonkun asian olevan huonosti tai jopa väärin, mutta luulevat kaikkien muiden ajattelevan toisin. Keskimääräisyys sopii keskimääräisesti keskimääräiselle suomalaiselle – eli ei lopulta yhtään kenellekään.

Pinnallisuus – Syitä ja taustoja ei selvitetä tarkasti.

Lehtien ja sosiaalisen median kommenttipalstat ovat tätä pullollaan. Asioihin otetaan kantaa otsikoiden perusteella tai mielipide annetaan median esittämään kuvaan aiheesta, jopa kuulopuheeseen. Se vasta ennenkuulumatonta olisi, jos joku perustaisi mielipiteensä ihka aitoon henkilökohtaiseen kokemukseen.

Taipumus yleistyksiin

Maailma on monenkirjava, mutta leimaamme kaiken – myös itsemme – yhden muotin vangeiksi. Aivomme rakastavat yksinkertaistaa monimutkaisessa elämässä, mutta tämä apukeino kääntyy liian helposti elämää kuristavaksi kaiken mustavalkoistamiseksi.

Rakkaus näennäisyyteen – Yleiselle mielipiteelle on tärkeintä hurskas ulkokuori, ei se mitä on kuoren sisällä.

Paitsi yleiselle totuudelle, tämä on totta myös pintaliihottajien ihmistyypille. Niin usein unohtuu se, mitä on sisällämme, kun tyystin sokeudumme ulkokuorelle ja sen tuomille vaikutteille. Sisäiset asiat ovat niin vaikeita: Niitä ei voi konkretisoida, nähdä, kosketella, maistaa tai haistaa. Joten miksipä niillä olisi mitään merkitystä. Pinta ja yksinkertaistukset myyvät, mutta tuskin koskaan voivat sitä täyttymystä, mitä todella kaipaamme.

Uteliaisuus – Yleisellä mielipiteellä on jatkuva uuden nälkä, se säntää seuraavaan ennen kuin on selvittänyt nykyisen.

Tämä on pinnallista uteliaisuutta ja se kulkee käsi kädessä näennäisyyden rakkauden kanssa. Syvä uteliaisuus elämää kohtaan on kultaa, mutta pinnallinen uteliaisuus myrkkyä. Se ruokkii turhaa kulutusvimmaa, kun säntäilemme aina sen uusimman ja kuumimman jutun perässä. Sen, jonka on sanottu tuovan elämäämme vihdoin kaipaamamme onnen, terveyden, nautinnon ja kaiken muun sellaisen.

Totunnaisuus – Yleinen mielipide on joustamaton ja urautuu. Se ei hevillä muuta kerran ottamaansa kantaa.

Kaavoihin kangistuminen. Periaatteen ihmiset. Elämää kalvavat pahat tavat ja riippuvuudet. Tuttuun ja turvalliseen kiintyy helposti. Siitä ei päästä hevillä irti. Elämä saattaa satuttaa, jos poikkeamme uralta, ajattelemme. Mutta kuten Hellaakoski on hienosti todennut:

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.

Epäinhimillisyys – Yleinen mielipide käyttää etenkin kahta asetta: mustamaalausta ja naurettavaksi tekemistä.

Mieleen tule Gandhin kuuluisa toteamus (mukaillen): Ensin ne nauravat sinulle, sitten ne tappelevat sinua vastaan – sitten sinä voitat.

Oman tien kulkeminen voi tuntua alkuun hankalalta, sillä suurin osa yleisen totuuden vangeista katsoo asioita eri tavalla tekeviä vinoon. Kun omannäköisellä polulla ottaa lisää askeleita, alkaa kohdata jopa aggressiivista vastustusta, vaikka omat valinnat eivät noita vastustajia koskettaisi tippaakaan. Ja sitten omalla tiellä rohkeasti kulkeva voittaa – Oman sydämen äänen kuuntelu vie elämän harmoniaan, josta yleisen totuuden vangit eivät osaa edes unelmoida.

Vastuuttomuus – [Yleisen mielipiteen] ei tarvitse tehdä tiliä kenellekään.

Kuljepa omaa polkuasi ja teepä massasta poikkeavia päätöksiä ja harva se hetki sinusta saattaa tuntua, että olet tilivelvollinen monille. Miks sä et juo vettä ruoalla? Miks sulla ei ole televisiota (vähänkö tylsää)? Miks sä muka et vedä perskännejä meidän kanssa? Yleinen totuus, totunnainen viisaus, massan hiljainen konsensus ei joudu vastaavalla tavalla tilivelvolliseksi. Ja niinpä se porskuttaa tasapäistämässä itse kunkin elämää, saksimassa pois turhat rönsyt, joiden myötä elämä maistuisi elämältä eikä paperimassan näköiseltä kurapuurolta.

Nämä elämän kestämättömät ominaisuudet tekevät arjesta ikävää puurtamista, kitkaista kohellusta ja surullista tarpomista. Ne myös sokeuttavat meidät niin, ettemme näe tätä totuutta. Totuutta siitä, miten yleinen mielipide itse asiassa piilottaa meiltä paljon – jos ei jopa kaikkea – elämän makeimmista sisällöistä.