Vakaalla maalla: Koska kaikki on paremmin?

Luet tätä nyt. Kirjoitin sen sinulle aikaisemmin. En toivottavasti elä enää siinä hetkessä, kun tekstini kirjoitin. Vaikka harmitellen, mitä olisin voinut kirjoittaa paremmin.

Arvostan, että luet kirjoittamaani, mutta samalla toivon, että et tee sitä paetaksesi jotain käsillä olevaa, ehkä tuskallistakin. Niin monta kertaa olen paennut nykyhetken tuskaa kirjoittamiseen tai lukemiseen, tai johonkin epäolennaiseen tekemiseen. Mutta paettu tuska kohdataan ennemmin tai myöhemmin, usein entistä suurempana. Olen jopa paennut, kun elämä on tarjonnut parastaan juuri käsillä olevalla hetkellä.

Toivon todella, että et lukiessasi tule paenneeksi parasta, mitä elämä tarjoaa. Tietenkin voit lukiessasi olla täysin tässä – luet täysin keskittyneesti. Saat parasta, mitä hetki sinulle voi juuri nyt suoda.

Tulevaisuus on vasta tulossa, miksi sitä harmittelemaan? Menneisyys on jo takanamme, miksi sitä surra, pitää riippakivenään?

Tulevaisuuteen on tervettä tähytä, asettaa askelmerkkejä ja suuntaviivoja. Mutta jos alamme jo valmiiksi elää tulevaisuuttamme, teemme itsellemme – läheisillekin – pahaa. Jos mielemme on jatkuvasti siellä, mihin toiveemme osoittaa, menetämme käsillä olevat hetket niin omien ajatustemme kuin läheistemmekin kanssa. Jos sallimme itsekeskeisen egomme osoittaa toiveemme ja tulevaisuutemme, kaihoamme mielessämme jatkuvasti tulevaisuuteen, jonka kuvittelemme aina nykyhetkeä paremmaksi. Nykyhetki tuntuu arvottomalta, koska vain huomenna kaikki voi olla paremmin.

Menneisyydessä on suloisia sävyjä, eivätkä vähäisimpänä niistä kahvihetket mummoloissa. Historia on arvokasta ja siitä voi oppia valtavasti, mutta se on jo eletty. Älkäämme oleilko sielläkään. Älkäämme eläkö historian ja tulevaisuuden välillä loikkien. Toivoen, että huomenna olisi vihdoin se eilinen, jolloin kaikki oli paremmin.

9066958483_f61ac29986_z

Viisaat ovat todenneet, että nykyhetkeä ei olekaan: Kaikki on tulevaa ja ennen kuin ehdimme ajatella, on se jo mennyttä. Siinä meni taas sekin sekunti. Pyrkimys päästä mahdollisimman lähelle sitä tilaa, jossa tulevaisuus kääntyy menneisyydeksi on silkkaa kultaa. Siinä pisteessä elämä on meitä kaikkein lähimpänä. Tulevaisuudessa se on vielä kaukana edessä, menneessä yhä kauempana takana. Emme näe horisonttiin niin tarkasti kuin lähelle. Etäiset asiat ovat sumeita.

Elämä piirtyy kaikkein terävimpänä, kaikkein nautinnollisimpana eteemme juuri nyt, tässä hetkessä.

Tässä on kaikki. Kaikki on parhaiten juuri nyt.