Vakaalla maalla: Bloggarin paljastukset salaisuuksista ja vinkkilistoista

Mieltäni on kutkuttanut elämän suuren Graalin maljan löytäminen – se havaintojen ja viisaiden ajatusten kokonaisuus, joka poistaisi elämästä kaiken kitkan ja hampaiden kiristelyn.

Ahmin aikoinaan vinkkilistoja ja kaikenlaisia menestymisen salaisuuksia toisensa perään. Uskoin, että ne tekisivät elämästäni autuaamman. Poistaisivat sen arjen kitkan ja kärsimyksen, jonka päivä toisensa perään kohtasin. Sinkoaisivat minut kertaheitolla unelmiini.

Niin ei käynyt. Jotain oleellista puuttui: Vinkkien ja ”salaisuuksien” vieminen käytäntöön. Siinä ratkaiseva askel! Kun vein tarunhohtoisia taikakeinoja käytäntöön, sain huomata, että niistä osa olikin jo arkeani. Osan olin todennut jo aikaisemmin toimimattomiksi kohdallani. Ja mietin, että pitääkö minun todella noudattaa niitäkin vinkkejä, jotka toivat elämääni vielä enemmän kitkaa. Mutta vinkit oli poimittu pyhiltä listoilta, ei kai niitä sopisi kyseenalaistaa?

Tarkkaan ajatellakseni en ole tainnut saada koskaan lentävien lauseiden vinkkilistoista mitään ratkaisevaa elämääni. Inspiroivat tosielämän tarinat ovat asia erikseen. Niillä olen valanut itseeni uskoa heikkoina aikoina. Pidän kaavoihin kangistuneen yhteiskunnan keskivertoelämänmenossa hirvittävän tärkeänä sitä, että inspiroimme itseämme tarinoilla siitä, miten asioita voi tehdä eri tavalla – ja sitten teemme niitä eri tavalla! Monesti saamme huomata, että erilaiset tavat tehdä asioita sopivat meille paremmin kuin se vanha perinteinen. Joskus huomaamme, että vanha tapa on aivan hyvä. Mutta mistä tiedämme, jos emme kokeile?

Kun totutamme mielemme siihen, että asioita voi tehdä niin monin eri tavoin, meidän on myös paljon helpompaa olla oma itsemme, toteuttaa oman sydämemme ääntä. Ja pysyä poissa niistä normielämien lokeroista, jotka meitä saattaisivat rajoittaa.

Maaret Kallio kirjoittaa Helsingin Sanomien blogikirjoituksessaan vinkkilistoista täydellistä tekstiä. ”Vinkkilistaa seuratessa voi hetken kuvitella olevansa rakentamassa pikatietä parempaan elämään”, hän toteaa.

Vinkkilistat ovat illuusio voitokkaammasta huomisesta. Ne myös vetävät magneetin lailla lukijoita, joten niiden yleisyyttä ei kannata ihmetellä. Bloggarina tiedän, että jos haluan tavoittaa ajatuksillani mahdollisimman paljon lukijoita, minun ei sovi jättää julkaisun otsikkoa sellaiseen uneliaaseen ja ehkä vähän taiteelliseenkin muotoon, jossa tekstejäni työstän. Jos sen sijaan otan oppia amerikkalaisilta copywritereilta ja mainitsen otsikossa X määrän vinkkejä tai jonkin uskomattoman salaisuuden, saan houkutelluksi lukijoita eksponentiaalisesti enemmän. Olen kuitenkin samaa mieltä blogien käyttäjästatistiikoista kuin elämästä yleensäkin: Laatu korvaa määrän. Harmi vain, että blogeille ei juuri laatumittareita ole kehitetty. Juttujen äärelle ajautuu myös merkittävästi enemmän ihmisiä tykkäysten ja suositusten määrän kuin niiden laadun perusteella. Ja kyllä minä blogieni Facebook-statistiikkaa seuraan, vaikka näin ajattelen.

Olen Kallion kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Kiireinen elämänmeno on luonut markkinaraon ontoille vinkkilistoille. Itsensäpelastusoppaat myyvät, kun nykyhetken ihminen on yhä enemmän hukassa todellisen itsensä kanssa. Eipä silti, kyllä nämä oppaat minunkin mieltäni säännöllisesti kutkuttavat ja niistä huomaa viisaiden ajatelleen monia samoja asioita kuin mitkä omassa päässä pyörivät – mutta vielä ratkaisevasti pidemmälle. Tosin jos ennen kuvittelin niiden tuovan mainitun pelastuksen, niin tänä päivänä en luo niille siinä määrin odotuksia. Avaan vain sydämeni ja annan niiden inspiroida vapaasti.

Ja kuten todettua, mieltäni on kutkuttanut myös mahdollisuus löytää elämän suuri Graalin malja, joka poistaa elämästä kaiken kitkan ja hampaiden kiristelyn.

Aina, kun tätä ajatusrataa lähden viemään eteenpäin, ajattelen miltä elämä maistuisi ilman imurointia, rikkoutuneita tavaroita, mielen ja ruumiin kolhuja, ristiriitoja toisten ihmisten kanssa.

Niin, millainen ja missä olisin ilman lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kasvukipuja; ilman epäonnistumisia ja pettymyksiä? Millainen ja missä olisin ilman elämäni kokemuksista kummunnutta tarmoa, nöyryyttä, rohkeutta ja uteliaisuutta?

Millainen ja missä olisin, jos olisin heti elämäni alussa löytänyt sen elämäni tulevan kitkan poistavan Graalin maljan? Löytänyt sen timanttisen vinkkilistan, jonka löytämisen jossakin vaiheessa eloani ajattelin kaikkein tärkeimmäksi päämääräksi.

En olisi tässä. En rohkenisi olla utelias tai tarmokas edes sitä vähää, mitä nyt uskallan. Tuskin avaisin sydäntäni maailmalle edes yhden tällaisen blogissa julkaistun lauseen verran. Voin kuvitella, että elämäni olisi ontto, mutta ehkä makealla pinnalla päällystetty. ”Elämänfilosofiani” olisi rakentunut elämänkokemuksen sijaan vinkkilistojen parhaista paloista tai korkeintaan toisten kirjoihin suodattamsta elämänkokemuksesta.

13858679975_4f972acb20_zParadoksaalisesti parhaita elämänoppeja pursuavasta vinkkilistasta rakennettu elämä onkin ehkä se kaikkein ontoin. Ja jos jotain salaisuuksia ihmisen kyvyistä onkin, ne eivät löydy kovien kansien välistä. Ne löytyvät meidän sisältämme.