Älä anna egon voittaa!

Mielikuvissani egoni on limaisen myyntimiehen näköinen. Vähän luiseva, rasvainen tukka, pienet viikset, kiiltävä puku, yrittää myydä minulle mitä en halua. Tämä lipevä kaveri on aina valmiina, supisemassa korvanjuuressa, ensimmäisenä antamassa omaa mielipidettään kaikesta. Se haluaa ehtiä ensin, ja sielu antaa sille siihen luvan. Sielu haluaa egon kautta opettaa minua. Egon kautta löydän asioita, joita minun pitää itsessäni parantaa. Ego on ystäväni, silloin kun en anna sen vedellä narujani.

Riidanhaluinen ego etsii virheitä, syyttelee, arvostelee ja tuomitsee muita ja tekee minut katkeraksi ja kateelliseksi. Se arvottaa ihmisiä ja tekoja ja puolustaa omia näkemyksiään, hukuttaa minut eri vaihtoehtoihin ja pitää minut tiukasti kiinni fyysisen maailman sanoissa ja teoissa.

Egoni riemuitsee, kun minulle sanotaan jotain ilkeää. Se tunnistaa heikkouteni ja arat kohtani ja muistuttaa minua alati menneisyyden ahdistavista tapahtumista. Näistä egoni saa tukevia naruja, joiden avulla se yrittää minua ohjailla.

Egon tunnistaminen on muuttanut ymmärrystäni itsestäni ja elämästäni enemmän kuin mikään muu. Ego on osa minua, mutta se ei enää (aina) hallitse minua. Olen onnellinen, etten ole egoni. Olen sieluni, joka vain on, tyytyväisenä, rauhallisena ja rakastavana. Näiden kahden ero on niin suuri, että minua hämmästyttää, etten ole ennen ymmärtänyt niitä erotella. En ole kyseenalaistanut kenen johdatuksessa olen. Tunnistamalla kumpi puhuu, sielu vai ego, olen oppinut rakastamaan itseäni, antamaan itselleni sekä toisille anteeksi ja tulkitsen tilanteita ihan eri näkökulmasta.

Kun ensimmäisen kerran ymmärsin kuuntelevan egoni myyntipuhetta, olin yhtä aikaa hämmentynyt ja riemuissani. Hämmentynyt siitä draaman määrästä, johon se oli minua johtamassa. Riemuissani siitä miten osasin ulkoistaa egoni. Ymmärsin kirkkaasti sen päämäärän. Se ei halua minulle onnea eikä rakkautta. Parisuhteeni tuhoaminen olisi egolleni jättimäinen bonus. Uusperheen haasteet tarjoaisivat egolleni lukuisan määrän naruja vedeltäväksi. Minä olin jo kuitenkin vuosikymmeniä torjunut rakkautta egoni hallinnassa. Nyt riitti.

InstagramCapture_ed3fbba6-8d81-4054-a542-abfccf05327a_jpg

Eräänä iltana mieheni tuli syyttämään minua siitä, että suosin omia lapsiani ilta-askareissa. Hyökkäys tuli täysin puun takaa. Pysähdyin miettimään onko se totta? Olinko tehnyt niin? En ollut. Kuuntelin, miten muuten rauhallinen ja rakastava mieheni tunteet kuohuen läksytti minua ja tajusin kuuntelevani hänen egoaan. Kuulin hänen egonsa suoltamat tylyt sanat ja näin hänen egonsa hänelle aiheuttaman pelon, epäoikeudenmukaisuuden ja riittämättömyyden tunteet, mutta kaiken tämän alla näin sen ihanan miehen, johon olin rakastunut. Oli helppo antaa anteeksi sanat. Tilanne oli minun puoleltani heti ohi, kun ymmärsin kuuntelevani mieheni egoa.

Menin yläkertaan nukuttamaan nuorimmaista lastani. Olin ihan rauhallinen ja vähän innoissani tästä oivalluksesta. Olisinhan voinut antaa oman egoni tulla esiin, antaa samalla mitalla takaisin, syytellä ja puolustella, käyttää kaikkia egoni lempiaseita!

Maatessani tuhisevan lapseni vieressä päästin egoni valloilleen. ”Uskomatonta, miten hän voi sanoa sinulle noin? Kaikki se, mitä olet hänen lastensa eteen tehnyt, tämäkö nyt on palkka? Ei mitään kiitollisuutta, vain syytöksiä ja halveksuntaa, ihan uskomatonta! Mahtaako hän edes rakastaa sinua? Halusiko hän sen takia muuttaa yhteen, että saisi sinusta kokin ja siivoojan?”

Tämäntyylinen valitusvirsi jatkui, kunnes ymmärsin egoni pääsevän pian tunnepuolelle asti. Ahdistuksen saisi pian kaupanpäälliseksi. Kieltäydyin tarjouksesta. Pystyin lopettamaan myyntipuheet, sillä olin tunnistanut egoni äänen ja kuuntelin sitä sielun rauhasta käsin.

Hoin itselleni, etten anna egon voittaa! Oli silti todella vaikeaa nousta sängystä ja mennä alakertaan. Nöyrtyminen on egolle suuri tappio.

Rakkaus kukistaa aina egon, siksi ego tekee kaikkensa, ettei sitä huomattaisi. Kun olet lähellä tunnistaa sitä, se harhauttaa iskemällä parhaimmat myyntilauseensa. Ne löytyvät usein menneisyydestä, sillä siellä niitä naruja on yllinkyllin.

”Hän ei arvosta sinua yhtään! Älä mene alakertaan! Nuku täällä. Anna sen kiittämättömän idiootin kärsiä siitä, mitä sinulle sanoi! Kosta hänelle! Näytä, ettei sinua kohdella tuolla tavalla!”

Tarjous yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja vielä huomiseen jatkuvasta draamasta ei houkutellut, joten menin alakertaan. Mieheni mökötti vielä egonsa kourissa sängyllä. Vaikka kuinka yritin, en pystynyt menemään kainaloon asti. Jäin omalle puolelleni hieman hämilläni siitä, miten tiukasti olin kuitenkin egoni otteessa. Makasin omalla puolellani ja luovutin, annoin egolleni vielä viimeiset sanat. ”No niin, sinä nöyrryit ja menit hänen luo, mikä virhe! Tuossa se nyt makaa ja on kuin sinua ei olisikaan. Ei hän sinua rakasta, olisi pitänyt vain jäädä yläkertaan!”

Nyt jo vähän nauratti, ja toistin mantran ”Älä anna egon voittaa!” Käperryin mieheni kainaloon. Olimme siinä hiljaa hetken, lähetin hänelle rakkautta ja koko riita vain suli pois. Hetken päästä mieheni kysyi haluanko jutella asiasta. En halunnut. Se olisi ollut turhaa. Ego oli päässyt leikkimään ja molemmat saivat oppiläksynsä tapahtuneesta. Tunnistimme omia haavojamme ja heikkoja kohtiamme, mutta myös vahvuuksiamme. Puhuimme jälkeenpäin niistä, emme itse tapahtuneesta.

Jos olisin päästänyt oman egoni tähän leikkiin, olisimme helposti saaneet viikon riidan pystyyn. Riidasta olisi kärsinyt koko perhe. Meidän uusperhe pysyy kasassa siksi, että egomme ovat paljastuneet.

Silloin kun ego pääsee ottamaan minusta ylivallan ja olen jo tunnekuohuissa, mieheni auttaa minua. Hänen on rauhan tilassa helpompi tunnistaa egoni. Hän ei lähde leikkiin mukaan ja antaa minulle aikaa rauhoittua. Tämä pätee myös lapsiin. Emme selvittele mitään riitoja tunteiden vallassa. Kun osapuolet ovat rauhoittuneet, otamme selvää, kenellä on paha olo ja miksi. Kun lapset alkavat kilpaa selittää kuka sanoi ja teki mitä, ohitamme nämä fyysisen maailman asiat, ja keskitymme oleelliseen, eli tunteisiin.

Aina kun huomaan katselevani miestäni arvostelevasti, aina kun huomaan ajatusteni tai tekojeni olevan välinpitämättömiä häntä kohtaan, pysähdyn. Tunnistan. Siellä se kaveri taas kärkkyy, haluaa leikkiä. Kovat on puheet, ilkeitä syytöksiä, tyytymättömyyttä ja pelkoa. Haluaa pitää minut pois rakkauden luota.

Muistutan itseäni, että olen heikompi, kun minulla ei ole rakkautta. Sitä egoni haluaa, minut heikkoon tilaan, jotta se voisi alkaa vetelemään omia narujaan. Taistelen vastaan rakkaudella, menen mieheni luo, halaan, rakastan ja saan rakkautta.

Jos et salli itsellesi rakkautta, olet egon vallassa. Kaikki me janoamme ja tarvitsemme rakkautta. Rakkaus tekee meistä vahvoja ja onnellisia, se on sielun luonnollinen tila. Siksi meillä on paha olla egon naruissa. Tunnista ego, katkaise narut, älä anna egon voittaa!

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: