Talous takkuaa ja pienempiä lyödään pataan, niin valtioiden kuin nuortenkin kesken. Ebola karkaa ja Isis virtaa Kaksoisvirtojen mailla.
“When the going gets tough…”
Yhä useampaa ilmiötä on vaikea ymmärtää ja syylliset olisi hyvä löytää. Samoin kuin vastuulliset.
Mitä monimutkaisempi asia, sitä suurempi on tarve löytää yksinkertaisia totuuksia.
Markkinat eivät vedä ja valtio vie sekä varat että voiman. Viskinkin. Jonkun pitäisi tehdä jotain. Jonkun. Viranomaisen, poliitikon tai yhteiskunnan. Kunhan eivät lisää byrokratiaa.
Eikö se Arkadianmäki ole siellä sitä varten, että säädetään lait ja ohjataan yhteiskuntaa? Ja eikö se markkinatalous ole sellainen, että se ohjaa parhaalla tavalla resurssien käyttöä ja talouden pyörimistä?
”Kyllä” ja ”ei”. Molempiin kysymyksiin.
Puolueiden ideologia on ihmisten kirjoittamaa. Yhteisön ja sen kulttuurin. Vuosisataisen työn ja toiminnan tulos, jonka toteuttajat me valitsemme määrävälein. Samoin kuin talouden teoriat ja uskomukset, joiden sisältö tosin päivittyy hieman vaalikautta pidemmällä välillä.
Toistan vielä. Yhteiskunnan ja sen talouden teoriat ja uskomukset eivät ole yhteiskunnasta riippumatonta tiedettä, vaan kulttuurimme ja uskomustemme tulos, joka päivittyy hieman vaalikautta pidemmällä aikavälillä. Näin siksi, että teorioiden ja niiden rajallisten laskelmien olettamukset on tehty sen kulttuurin vaikutuksesta, jossa tutkijat ja päättäjät ovat eläneet.
Kyllä, olen saanut herätyksen kulttuuriin ja unilukkarina on toiminut muuan Strongholdin isäntä. Uskon, että unilukkareita tarvitaan ja että on hyvä hetki tulla tietoiseksi kulttuuristamme, jotta ymmärrämme minkä asioiden äärellä on hyvä olla erityisen hereillä. Katsoa peiliin ja todeta, että myös huonot käytännöt, hyvä-veli –järjestelmät ja erilaisuuden ymmärtämättömyys ovat tuotosta siitä, mikä on ihmisten kesken virallisesti tai sanattomasti todettu toimivaksi ja joka on siksi muuttunut maan tavaksi ja toiminnan normiksi. Isommissa tai pienemmissä yhteisöissä.
Olemme siirtymässä yhtenäiskulttuurista useamman totuuden maailmaan. Maailmaan, jossa totta ovat samaan aikaan jopa vastakkaiset näkemykset. Ja jos oikein hyvin käy, opimme ymmärtämään ja hyväksymään nämä erot.
Tätä ymmärtääkseni luen siis Jari Sarasvuota ja komppaan häntä vahvasti.
“Väsyneenä, pettyneenä, peloissaan ja helpomman vaihtoehdon houkuttelemana ihminen paljastaa kulttuurin ehdoilla ilmenevän tosiluonteensa.”
Oivallus, jolla voi selittää monia hämmentäviä ilmiöitä ajassamme. Tällainen kulttuurimme vain on. Kotimaassa, maanosassamme ja laajemminkin. Ei käy kiistäminen. Onneksi tietoisuus auttaa parannukseen ja löytyy yksilöitä ja ryhmiä, joiden olemisen ja tekemisen kautta kulttuuri rakentuu. Myös parempaan suuntaan. Tietoisuuden heräämiselle on nyt otollinen maaperä.
Yliviljellyt inhimilliset vahvuudet ovat luoneet meille kasvuympäristön, joka haastaa nyt riittävän väkevillä ongelmilla, jotta huomaisimme tarpeen kyseenalaistaa vallitsevia uskomuksia.
Ja nyt syntyvässä muutoksen tilassa herää pakon synnyttämä uteliaisuus tehdä asioita eri tavalla. Ajatella ja tuntea eri tavalla. Arvostaa ja kunnioittaa eri tavalla.
Alamme ymmärtää, mistä ihmisyys ja inhimillisyys oikeasti koostuvat. Siitä kokemuksesta, jonka mukaan asioilla voi olla merkitystä, vaikka se ei koskettaisi minua juuri nyt, enkä nähtävissä olevassa tulevaisuudessakaan hyötyisi siitä henkilökohtaisesti. Löydämme johtajuuteen uutta sisältöä ja uusia keinoja. Tai oikeastaan löydämme ne uudelleen. Nuotiopiirin ja sille ominaisen arvostavan dialogin. Kunnioittavan kohtaamisen ilon. Siksi “Vain elämää” koskettaa piirissä istujia.
Uusvanhojen metodien ohella kieleemme nousee uusvanhoja käsitteitä, jotka saavat uuden merkityksen ja joita käytetään harkiten, kuin maistellen niiden hitaasti kehittyvää aromia. Armo, pyhä, sielu, luottamus, kunnioitus. Käsitteitä, jotka ovat olleet monen arkitodellisuudessa hetken hautautuneina kulttuurimme teknistaloudellisen paradigman hyökyaaltoon.
Äläkä ymmärrä minua väärin, kunnioitan syvästi heitä, jotka suunnittelevat siltoja, käyvät kauppaa ja rakentavat koneita joiden avulla vähäisemmätkin meistä saavat mahdollisuuden elää ja toimia.
Molempia tarvitaan ja siksi on hyvä, että tulenkantajia löytyy säännöllisesti. Suosin sekä-että ratkaisuja, metaa ja fysiikkaa. Arvostan molempia suuresti.
Ja sitä, että se kuitenkin liikkuu.
