Vuosilla elämässäsi ei ole merkitystä - elämällä vuosissasi on.

Vakaalla maalla: Merkitys on elämällä vuosissamme

Vakaalla maalla palaa pieneksi hetkeksi kesälomalta. Keskikesään sattuu ajankohta, joka saa minut mietteliääksi. On syntymäpäiväni, täytän 30 vuotta.

Lapsena päivän arvo oli siinä, että sai kakkua, karkkia ja lahjoja. Opiskelemaan lähdettyäni juhlapäivä oli lähinnä syy rellestää yöelämässä. Viime vuosina arvoksi on jalostunut se, että saa tuntea olevansa muistettu. Saa tuntea merkitsevänsä. Samalla tulen ajatelleeksi kulunutta vuotta, luon katsauksen taaksepäin.

Vuosilla elämässäsi ei ole merkitystä - elämällä vuosissasi on.
Edward J. Stieglitz on todennut jotakuinkin niin, että vuosilla elämässäsi ei ole merkitystä, mutta elämällä vuosissasi on. Ennen elämäni menikin lähinnä vuosirenkaita tuottaen – josko seuraava vuosi toisi tulleessaan jotakin jännittävää? Istuin kotini nurkassa ja odotin.

Kyllästyin odottamaan. Lähdin lopulta, varovasti, maistamaan todellista elämää. Ennen olin vain kuvitellut maailman seikkailuja ja niiden vaaroja. Nyt asetin itseni alttiiksi maailmalle. Itsensä alttiiksi laittavat haukutaan ja moititaan, pelkäsin edelleen. Heille nauretaan. Heistä vähintään ajatellaan kaikkea pahaa.

Ihmisten haukkuminen ja pahat ajatukset ovat vain niin tekevien suhde kohteeseensa. Se, miten haukkumisen ottaa, on kohteen suhde haukkujaansa. Pahansuovat ajatukset ovat niiden kantajan taakka. Kuvitelmat siitä, että kaikilla muilla on pahansuopia ajatuksia, ovat meidän turha taakkamme. Henkinen kiusaaminen on asia erikseen. Ymmärsin, että maailma on pahansuopa lähinnä median palstoilla tai joidenkin marginaalisten ryhmien tai yksilöiden, jotka yleensä ovat niitä äänekkäimpiä, mutta samalla vähemmistö, joukossa. Näin meidän yhteiskunnassamme. Paljon olin rakentanut oletuksia pahansuovasta maailmasta mieleeni. Suurin osa siitä ei ollut totta.

Jee, kakkua ja karkkia, mietin lapsena syntymäpäivänäni.

Bileet, eikä huolta huomisesta, mietin hieman aikuistuttuani. Jälleen kului yksi vuosi, joka ei sekään tuonut mukanaan mitään erityisen jännittävää, kolkutti kuitenkin samalla mielessä.

Sait jälleen herätä – elä tämäkin päivä täysiä, innostaa puhelimeni minua nykyään aamuisin. Unelmasi voivat tulla toteen, jos sinulla on rohkeutta tavoitella niitä, toteaa kyltti työpöytäni yllä. Jokaisen askeleen otat itsellesi, muistan lukeneeni sairaalan portaista, kun toivuin kallonmurtumasta. Toiveikkaiden toteamusten ja ihmisten parissa on aina antoisampaa olla kuin ikuisten kriitikoiden ja skeptikoiden, vaikka kuinka nämä lentävät lauseet teilattaisiin elämää pelkistäviksi mauttomuuksiksi.

Jokainen päätökseni, jokainen valintatilanne sisältää mahdollisuuden valita elämän ennen pelkojani. Ne sisältävät mahdollisuuden toimia sen sijaan, että odottaa. Ne sisältävät mahdollisuuden olla aktiivinen sen sijaan, että ottaa vain annetun.

Elämämme ei kuitenkaan ole vain sitä, mitä itse päätämme. Ei lähellekään. Mutta tuhansia valintatilanteita päivittäin kohdatessamme ei meidän kannata valehdella itsellemme, että tämä kaikki olisi vain sitä, mihin kohtalo meidät vie. Että ainoa mahdollisuutemme elämässä on ajelehtia evättömänä ja silmättömänä kalana virrassa, jossa kaikki muutkin ovat. Samassa liemessä. Kulkien virran suulta muutamien pyörteiden kautta samojen rantojen kupeeseen kuin missä kaikki muutkin ovat kelluneet. Lopulta päätyen elämän alajuoksulle. Jos jotain nähtiinkin, niin vain se rantojen rajoittama virta, jonka näkivät kaikki muutkin evättömät.

Ei, emme ole evättömiä! Emme edes kaloja rantojen rajaamassa vesistössä. Olemme paljon enemmän. Niin paljon, että sitä on turha edes yrittää määritellä. Olemme aina enemmän kuin määritelmämme. Elämämme antaa aina mahdollisuuden enempään kuin kuvittelemme.

Itse minä rajoitan itseäni. Itse valitsin odottaa elämää nurkassa, kun en rohjennut avata silmiäni. Ja kun opin, että on paljon muutakin, itse loin pelkoja mieleeni.

Tänään luulen ymmärtäväni paremmin, että syntymäpäivä on merkki muustakin kuin vain uudesta vuosirenkaasta. Sitä saa katsoa taaksepäin heittäytymisiään elämään, uskomattomia seikkailuja, vastoinkäymisiä, joista on selvitty; haasteita, jotka on kohdattu, suruja, jotka on tunnettu, niin kuin ilojakin. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun kaikki tämä on ylipäätään mahdollista. Tänään tiedän, että kyse todella on elämästä vuosissamme. Ja luulen ymmärtäväni paremmin, mitä tuo elämä tarkoittaa.