Vakaalla maalla: Olet ihmeen ekosysteemi

Taivas suojelee meitä säteilyltä, kasvusto saasteilta, vesistöt turvaavat meitä myös – ja kokonaisuus on taianomaista elämäämme varjeleva ekosysteemi, jossa me voimme kultivoitua täyttymykseemme, jos niin haluamme. Mutta mitä annamme vastineeksi? Maailman tasolla emme juuri mitään.

Pikemmin riistämme ja jalostamme sitä, minkä luonto on jo täydelliseksi kokonaisuudeksi luonut. Olemisen tuskassa ja sietämättömyydessä haluamme kontrolloida, yrittää johtaa luontoa. ”Tämä on ihan hyvä lähtökohta”, ajattelemme, ”mutta tämä ei ole täydellinen!”

Luonto ei koskaan petä meitä: me aina petämme itseämme. – Jean-Jacques Rousseau

Niin myös itsemme kanssa: Olemme itsellemme korkeintaan ihan hyvä lähtökohta. Sitten mittailemme ja kontrolloimme hampaat irvessä, ohimoita pakottaen. ”Johdamme itseämme”, mutta jotain oleellista ymmärtämättä: Kaikessa ihmisyydessämme me olemme jo täydellisiä! Olemme täydellisiä jokaisella hetkellä, jona toteutamme sydämemme ääntä.

Ja olemme erilaisia, ei ole yhtä täydellisyyttä. Kun otamme yhden täydellisyyden määränpääksemme, oli se sitten jonkin suuren kirjan, gurun tai systeemin esittämä täydellisyys, aloitamme matkamme alakuloon ja epäonneen. Ulkopuolellamme ei ole täydellisyyttä – sitä ei voida määritellä yleispätevästi. Eikä täydellisyys ole jokin hetki, jolloin ympärillä on määrätyillä logoilla varustettua materiaa ja on vihdoin saanut ruksin Elämän tehtävälistan ™ jokaiseen sarakkeeseen.

Mielemme, henkemme ja ruumiimme ovat yhdessä jo valmiiksi täydellinen kokonaisuus, siinä missä taivas, maa ja vesistökin.

Mittaaminen ja kontrolli voivat olla hyviä apurenkiä, jos ne valjastetaan käyttöön sen täydellisyyden ehdoilla, joita jokaisella triljoonista soluista jo olemme, eikä päinvastoin. Ahdas mielemme saattaa kuvitella jonkinlaisen täydellisyyden päämäärän, jonka saavuttamista voidaan mitata ihmisen keksimin mittarein, usein ajalla ja rahalla. Aika ja raha eivät ole luonnollisia asioita, ainakaan niissä merkityksissään, jotka niille egojen ja himojen sairastuttamissa mielissä annetaan.

Kuviteltu täydellisyys onkin perverssi täydellisyys. Aito, luonnollinen täydellisyys on puolestaan kaikkea sitä, mitä jo olemme. Perverssi ”täydellisyys” on egojen, brändien, tavaramerkkien, krääsän ja muun toissijaisen kapeasti mitattavissa oleva tila, joka ei voi koskaan tulla saavutetuksi. Se on mieliä riivaava paradoksi, jota ei saisi täydellisyydeksi sanoa, mutta jona saatamme täydellisyyden tuntea.

Kun luontainen täydellisyys alistetaan näille perversseille mittareille, saadaan kyllä kaivattua aikaa ja rahaa, mutta voiko pitkällä tähtäimellä tuloksena olla muuta kuin kurjuutta ja epäonnea?

On ymmärrettävä, että saamme jo elää täydellisessä ihmeiden ekosysteemissä. Sitä ei tarvitse kontrolloida, sitä ei pidä riistää. Eritoten on ymmärrettävä, että minne tahansa menemmekin, meillä on yksi ihmeen ekosysteemi aina mukanamme. Se on se sisällämme kulkeva ihmisyys ja sen valtava potentiaali; sydämen ääni, joka niin toivoisi tulevansa kuulluksi. Sitä ei tarvitse kontrolloida, eikä sitä pidä riistää. Jokaisena hetkenä, jona näin teemme, saamme huomata, että nämä työkalumme, jolla pyrimme kohti ideaalia meille syötetystä epätodellisesta näennäistäydellisyydestä, ovatkin vain kaikkia ihmeitämme loukkaavia myrkkyjä.

Ainoa tapa hallita luontoa on totella sitä. – Francis Bacon