Vakaalla maalla: Haluaisitko todella elää?

Uskomuksemme, kokemuksemme ja pelkomme voivat olla vahva linna, joka suojaa meitä maailman pahalta ja elämisen tuskalta. Elämisen kohtaamiselta sellaisena kuin se todellisuudessa on. Se suojaa ikuiselta kärsimykseltä sen kysymyksen äärellä, mikä on olemassa olomme tarkoitus. Onko sinulla tällainen linna?

Moni asia muka estää meitä kokemasta todellisen maailmaa, ja meille jää ainoastaan mahdollisuus arvailla ja kuvitella. Luulla, ja rakentaa päämme sisään mielikuvituslinnaa. Näinkin siis vain kuvitelmissamme.

Elämä tarjoaa meille jatkuvasti mahdollisuuksia, joista valita. Saatamme silti päätyä vain luulemaan asioita. Luulon tielle meidät useimmiten heittää pelkomme tai laiskuutemme. Ei tarvitse rohjeta tai viitsiä, kun voimme kuvitella asioita. Ei meidän tarvitse vaivautua. Olen tuntenut tämän hyvin omakohtaisesti: Olen perusluonteeltani ujo ja laiska.

Kuvitelmamme rakentuvat aikaisemmista kokemuksistamme, uskomuksistamme ja mielikuvituksestamme. Ne voivat rakentua lehtiotsikoista, kaverien tarinoista tai ideologian teeseistä. Oma linnani rakentui aikanaan monenlaisella materialla vuoratusta asunnosta ja netin keskustelupalstojen antamasta kuvasta elämästä.

Kuvitelmia yhdistää yksi asia – Ne harvoin vastaavat todellisuutta. Toistuvat kuvitelmamme siirtyvät mielemme linnaan, turvasatamaamme, vahvoiksi rakennusaineiksi. Siksikin meidän on tajuttava mielikuvituksemme voima. Sillä voimme saman tien käyttää sitä kaikkeen paljon suurempaan ja kestävämpään.

Life is a series of natural and spontaneous changes. Don’t resist them; that only creates sorrow. Let reality be reality. Let things flow naturally forward in whatever way they like. – Lao Tzu

Elämässä saattaa tulla tilanne, jossa yhtä äkkiä kuulee ja näkee ympärillään todisteita siitä, että oman turvasataman perustuksissa on käsittämätön suunnitteluvirhe. Rakennusaineet todistetaankin läpimädiksi ja koko vaivalla rakentamamme linna uhkaa sortua. Sen voi antaa sortua romuttaen koko sen hetkisen maailmankuvamme. Näitä tarinoita kuulee silloin tällöin. Romahduksia ja uusia alkuja.

Meistä vahvimmat, tai vahvimmiksi itseään luulevat, pitävät kuitenkin kynsin ja hampain kiinni uskomuksistaan. Se vaatii irvistelyä ja hartiavoimin tehtyjä töitä. Se vie valtavasti energiaa. Todellisesta elämästä riemuitsemiseen voimamme eivät sitten enää riitäkään.

Tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut purkaa omaa linnaani rauhassa, pala palalta. Kauan se on kestänyt ja paljon uskoa itseensä se on vaatinut. Tärkeää oli havaita mätä perusta, ennen kun kaikki olisi romahtanut kohtalokkaasti.

Mutta helpompaa ja vaivattomampaa on kieltää todellisuus, joka vavisuttaa linnamme perustuksia. Näin voi kuvitella, ajatella lyhyellä tähtäimellä. Silti pitkässä juoksussa tulemme kohtaamaan todellisuuden vielä monen monta kertaa, ja tällöin sen jatkuva kieltäminen vain irrottaa meidät todellisuudessa elävistä.

Voimme kyllä rakentaa linnamme perustuksen myös hyvin koetelluista arvoista ja uskomuksista. Voimme kokeilla asioita itse. Jotkut kokeilut heittävät meidät takuulla epämukavuusalueellemme. Mutta jos sinnittelemme hetken siellä, missä on näennäisesti paha olla verrattuna viihteen täyttämään muovihattaraelämään, käsillämme voikin olla upein asia, joka elämässämme on tapahtunut. Jopa upein, joka koskaan tulee tapahtumaan.

Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced. – Søren Kierkegaard

Älkäämme siis turhaan kuvitelko, jos voimme kokeilla. Älkäämme uskoko kaikkea muiden sanomaa parhaiksi rakennuspalikoiksi elämäämme. Älkäämme rakentako linnamme mädille perustuksille tai vuoratko sitä epätodellisin ja elämää kestämättömin symbolein.

Elämä on jatkuvasti kanssamme, tässä ja nyt, koettavana ja kokeiltavana. Todellisuus on jatkuvasti maisteltavissamme. Älkäämme harhauttako itseämme tai vaipuko uneen, jos joskus mielimme sanoa, että me todella elimme.

Oman linnani purkaminen jatkuu edelleen, pala palalta. Ja lopulta jäljellä on vain vakaa maa.

There is no reality except in action. – Jean-Paul Sartre