Sydän vuorella: Pahan kätkeminen

Tutustuin psykoterapia-opinnoissani ilmiöön, jota kutsutaan pahan kätkemiseksi (Kaarina Mönkkönen: Vuorovaikutus – Dialoginen asiakastyö). Pahan kätkemisellä tarkoitetaan sitä, että pahat tai ikäviksi koetut asiat piilotetaan tai selitetään pois. Asioista ei uskalleta puhua oikeilla nimillä. Mönkkönen tarkastelee pahan kätkemistä erityisesti auttamistyön näkökulmasta.

 

Miltä pahan kätkeminen tuntuu asiakkaasta, joka toivoo saavansa apua?
Esimerkiksi siltä, että:

  • auttaja ei ota minun ongelmiani vakavasti
  • auttaja vähättelee ongelmiani
  • auttaja ei kykene kohtaamaan tosi-elämän nurjia puolia
  • auttaja kokee ongelmani niin vastenmielisinä, että pyrkii vääristämään ne joksikin muuksi

Auttamistyö tarjoaa pahan kätkemiselle otollista maaperää. Auttamistyötä tekevä on lähtökohtaisesti motivoitunut auttamaan asiakastaan kohti parempaa, pois pahasta ja ikävästä. Asiakas myös odottaa auttajaltaan ratkaisuja ja keinoja kohti parempaa. Auttajan roolina on avittaa asiakasta löytämään voimavarat sisältään ja tukea häntä ratkaisemaan ongelmansa itse.

Auttamistyön tekijät ovat sisäistäneet hyvin tehtävänsä asiakkaan voimavarojen paljastajina ja valjastajina. Joskus käy kuitenkin niin, että asiakkaan voimavaroja etsitään niin kiivaasti, ettei aidolle kohtaamiselle jää sijaa – sille, että asiakas ja auttaja yhdessä pysähtyisivät vaikean tilanteen ääreen, mitään peittämättä, mitään poistamatta. Esimerkiksi ylivilkkaiden lasten vanhemmat törmäävät usein siihen, että perheen kaoottista tilannetta vähätellään kuvaamalla perheen piltti ”iloiseksi ja aktiiviseksi pojanviikariksi”.

Miksi sitten paha kätketään? Koska se on pahaa. Siksi, että ammatillisuuskaan ei suojaa siltä, että pahaa on vaikea kohdata. On vaikeaa tunnustaa se, että auttajana en pysty tarjoamaan ratkaisua kaikkiin asiakkaani ongelmiin. Elämän monimuotoisuuden edessä (myös) auttaja törmää väistämättä riittämättömyyden tunteisiin, siihen, että ei pysty pyyhkimään vaikeita kokemuksia asiakkaansa elämästä pois. Ratkaisuvaihtoehtojen ehdyttyä jäljelle jää kaksi neuvotonta, asiakas ja auttaja. Auttajalta tämä vaatii rohkeutta riisua ammatillinen naamio ainakin osittain ja paljastaa itsensä tuntevana, inhimillisenä olentona. Lieneekö mikään yhtä voimaannuttavaa kuin se, että asiakas kokee auttajansa(kin) silmäkulman kostuvan hänen tarinastaan. Aito auttamistyö pohjautuu vahvaan läsnäoloon.