Vakaalla maalla: Uskomatonta!

Viime viikolla alkoi TV2:lla mielenkiintoisen dokumenttikattauksen suomalaiskoteihin marssittava Docventures.

Sarjan avasi itselleni entuudestaan tuntematon dokumentti Kumaré. Siinä intialaista syntyperää oleva, Yhdysvalloissa elävä Vikram Gandhi ryhtyy Sri Kumaréksi, henkiseksi guruksi. Hän kasvattaa parran, pukeutuu kaapuun ja alkaa horista päästä keksittyjä tarinoita. Hän vetää hatusta kaikenlaisia joogaliikkeitä sekä meditaatioharjoituksia, ja saa kokeilunsa aikana yllättävän paljon seuraajia. Lopussa Gandhi paljastaa koko juonen.

Dokumentti heittää ilmoille monia mielenkiintoisia kysymyksiä guruista ja henkisyydestä.

Mistä tiedämme, kuka guru ja mikä guruoppi on totta ja mikä valhetta?

Entä jos monet uskonnolliset tarinat ovatkin vain vuosituhansia vanhoja kylähullujen vedätyksiä? Tai isojen egojen pajunköyttä, joilla he koettavat ahnehtia jotakin itselleen?

Astangajoogaharjoituksen aluksi lausutaan mantra ja monille tuttu ”OM”. Harjoituksen aikana hengitys tapahtuu nenän kautta kurkunpäätä supistaen. Katse kohdistetaan eri asennoissa esimerkiksi nenänpäähän tai sormeen. Kehossa pidetään yllä esimerkiksi alavatsalukkoa vatsalihaksia supistamalla.

Entä jos nämä ovatkin jonkun historian hämärien hourupään keksintöä? Kaveri on saanut sitten makeat naurut, kun seuraajat ovat silmät kiiluen intoilleet kokemusta. Aivan kuten itse sain makeat naurut, kun Sri Kumaré laittoi seuraajansa tekemään mitä absurdeimpia joogaliikkeitä.

Moni meistä on hukassa elämässä ja päätyy hakemaan turvaa jostakin ulkoisesta. Jotkut tuntevat saavansa turvan materiasta ja mammonasta, toiset kirjaviisauksista, kolmannet uskonnosta tai guruista. Kaikilla turva syntyy uskosta johonkin.

Osa fiilistelee silmät kiiluen jotakin brändiä tai trendi-ilmiötä. Nerokas liikemies tai viekas markkinoija saa makeat naurut, kun kassakone kilkattaa liikevoiton sulosäveliä. Toive kaupallisuuden määrittelemästä unelmien elämästä huomenna luo uskon mieltä liikuttavilla kuvilla ja tarinoilla kaupiteltuun brändiin, josta tulee eräänlainen gurumme – tiemme valaisija.

Trendiuskolliset ovat usein kaikkein skeptisimpiä henkisten oppisuuntien kohdalla – vaikka harjoittavat samankaltaista uskoa materiaalisessa ja pinnallisessa maailmassaan.

Kumarén alussa ruutuun ilmestyy sitaatti, joka tiivistää erinomaisesti terveen suhtautumisen uskonasioihin:

Usko alkaa kokeiluna ja päättyy kokemuksena. – William Ralph Inge

Uskomme koetinkivi on sydämessämme

Jotkut laukovat mielipiteitään asioista, joista eivät mitään tiedä – tai joista heillä ei varsinkaan ole omaa kokemusta. Mutta vain itse asioita kokeilemalla voimme todella tietää, mistä on kysymys. Sitä ennen päätämme valloittavat usein vain väärät epäluulot ja harhakuvitelmat. Edes maailman parhaiden gurujen kirjoittamat opukset eivät voita omaa kokemustamme asioista.

Jos kokemus jostakin asiasta ei ole linjassa maailman, elämän ja luonnon, erityisesti oman luontomme, kanssa, se tekee vain pahaa. Voimme muuttaa oman luontomme linjaan kokemuksemme kanssa, mutta maailman todellista luontoa emme voi muuttaa. Emme, vaikka olisimme kuinka vihaisia maailman todellisuudelle sokean uskomme kanssa.

Astangajoogan ”OM” on rauhoittavin äänne, mitä voin suustani päästää. Kurkkuhengitys on tehokkain tuntemani keino saada elimistö lämpimäksi, jopa täysin liikkumatta. Katseiden kohdistaminen on tehokas tapa opetella keskittymään käsillä olevaan hetkeen. Elimistön lukot tukevat asentojen tekemistä ja ylipäätään saattavat mahdollistaa ne.

Joogakerran jälkeen olo on jopa typerän onnellinen ja tasapainoisen energinen – riippumatta siitä, uskonko johonkin mystiseen tarinaan, filosofiseen koukkuun tai gurupuheeseen.

Astagajooga on minulle esimerkki siitä, miten kokeilu on johtanut aina laajenevaan kokemukseen. Kokemus puolestaan jatkuvasti syventää uskoani asiassa. Gurut ovat oleellisia, mutta lopulta toissijaisia. Ensin heitä tarvitaan näyttämään tie, mutta itse meidän on tuo tie kuljettava, tuntien jokainen askeleemme, jokainen kokemus sydämessämme.

Gurun määränpään seuraaminen on jälleen yksi tapa hukata itsemme. – T. K. W. Desikachar

Siispä: Kokeile, niin tiedät, ja jos asian puhtaassa sydämessäsi oikeaksi tunnet, ei ole mitään syytä olla uskomatta siihen. Sydämemme tietää meille oikean polun, jos annamme sen päästää meidät etsimään sellaista.