Uusi päivä: Tasapainoinen ruokavalio ja elämäntapa löytyy kokeilujen kautta

Olen muutaman ihmisen kanssa jutellut viime aikoina jälleen siitä, kuinka uusi elämä rakentuu pala palalta ja vaihe vaiheelta. Ensin irtaudutaan vanhoista ajatus-ja toimintamalleista, jotka eivät enää palvele muutosta ja sitten kun nämä uudet ajatus- ja toimintamallit eivät enää palvele, niistäkin irtaudutaan ja usein sisällytetään ”vanhan elämän” toimivia juttuja takaisin: osia, jotka palvelevat myös nykyhetkeä. Se on evoluutiota, josta yksi suosikkikirjailijani Ken Wilber puhuu termillä Transcend and include.

Esimerkiksi ravinto on monelle väylä päästä mukaan kehoa kuuntelevaan elämään, itsetuntemuksen ja henkisen kasvun tielle. Jossain vaiheessa siitäkin voi kuitenkin muodostua stressi ja voi huomata, että uusia rajoja on piirtynyt alitajuntaan. Esimerkiksi minulla ja miehelläni meni noin kaksi vuotta ihan loistavasti nauttien pelkkiä smoothieita, raakasalaatteja ja raakasuklaata. Kehoa puhdistava ruoka tuntui tekevän tarvittavaa tilaa, jotta jotain uusia ajatuksia pääsi muodostumaan päähämme. (Turhaan ei sanota, että ”suolistossa on toiset aivomme”).  Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kaivata jotain vanhan elämäni herkkuja, kuten pizzaa. Kielsin tämän mielihalun itseltäni jonkin aikaa ja tein vastaavia herkullisen makuisia terveellisiä herkkuja luomu/raaka ”ideologisesti”. Enhän voinut ”sortua” vanhaan, kun olin niin kovasti puhunut raakaravinnon puolesta.

Sitten lähdimme spontaanille matkalle Intiaan, jonka varasin raakakaakaon buustaamana. Emme ehkä tajunneet, että valikoima Intialaisessa raakaruoassa oli melko yksipuolinen. Litratolkulla nautitut kookosvedet ja paikalliset ”salaatit” tulivat nopeasti korvista ulos. Pian huomasimme, että emme voineet välttyä paikalliselta, lämpimältä ruoalta ja sitä sitten nautittiin ja koettiin kyllä vaikutukset välillä melko voimakkainakin kehossamme, joka ei ollut sitä tottunut sulattamaan. Viimeisinä päivinä ajoimme riksalla pitkiäkin matkoja etsiessämme pizzeriaa – kehomme kaipasi jotain tutumpaa ja turvallisempaa – ei enää yhtään masalaa, curryä tai naania – haluamme rehellistä länkkäripizzaa! Ja hyvältähän se maistui.

Kun palasimme kotiin, ruokakaappiimme alkoi pikku hiljaa hivuttautua lisää ”vanhan elämämme” ruokaa – mutta tällä erää laatupäivittettyä; gluteenittomia viljoja, kananmunia, tofua, linssejä, riisiä, bataattia ja juureksia. Mieheni alkoi syödä (veriryhmänsä selvitettyään) pitkän tauon jälkeen hieman luomulihaa ja koki olonsa voimistuvan. Itse huomasin myös kaipaavani enemmän proteiinia, jonka olin jättänyt perinteisesti käsittettynä (kypsät eläin- ja kasvikunnan tuotteet) pitkäksi aikaa pois. Kaikella oli kuitenkin aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa; olimme puhdistaneet kehoamme ja mieltämme raakaruoan avulla ja nyt oli aika alkaa uudelleenrakennus, johon tarvitsimme jykevämpää polttoainetta. Hetken päästä olinkin raskaana ja siirtymä tuntui varsin luonnolliselta.

Edelleen elämäämme kuuluivat (ja kuuluvat edelleen) päivittäiset tuoresmoothiet, superfoodit ja tuoreet kasvikset. Herkuttelemme laadukkaasti yleensä raakakakuilla, mutta raakasuklaan syöminen on jäänyt täysin mieheltäni ja itsekin nautin sitä harvakseltaan. Kaikka tässäkin aikansa; raakasuklaan avulla pääsimme aiemmin helposti ja nautinnollisesti eroon vanhan elämän karkeista ja perussuklaasta. Nyt raakasuklaan liika nauttiminen aiheuttaa melko nopeastikin epätasapainoa kehossa – sitä ei enää pysty nauttimaan kuin vähän kerralla. Yleisesti ottaen herkuttelu on vähentynyt ja löytänyt oman paikkansa; sitä syödään enemmän ”juhlahetkissä”, kuten kaupungilla tai viikonloppuisin. Joskus kyllä arkenakin, kun rehellisiä ollaan.

Poikamme Jere suosikkiansa marja-aroniaa maistelleena

Näiden lisäksi käytämme gluteenittomia viljoja, jonkin verran kalaa ja lihaa (liha lähinnä miehelle), tofua, herneitä, luomumunia, juustoja, voita, raakamaitoa ja entiseen elämään nähden lukemattomia määriä enemmän marjoja ja kasviksia. Jos ennen kauppakuitista löytyi aina ne samat 10 perusraaka-ainetta (usein enemmän tai vähemmän prosessoitua), on ostoslistamme nykyään huomattavasti pidempi – ja luomulaatuisia huononmpia ruokia ei helpolla löydäkään. Pyrimme tekemään monipuolista kotiruokaa ja tarjoamaan sitä lapsellemme; kaikki on hänelle kelvannut onneksi. Osaamme myös ottaa rennosti; teemme itse laadukasta pizzaa tai joskus, harvoin kyllä jopa tilaamme pizzaa (onneksi monessa paikassa saa jo gluteenitonta!). Luomupopcornia ja sipsejäkin on saatavilla, jos joskus ne himottaa.

Tällä hetkellä nautimme myös aikamoisia määriä erilaisia lisäravinteita; erilaisten mittausten kautta olemme selvittäneet, että vaikka kaikki tuntuisi menevän hyvin ja elämä on flowta, voi silti olla rajujakin puutteita tietyistä ravinteista. Kehomme ei yksinkertaisesti pysty hetkessä hyödyntämään uusia ruoka-aineita optimaalisesti; miten se pystyisikään, jos se on vuosikausia tottunut käymään (kirjaimellisesti) prosessoidulla ruoalla ja lisäainekuormalla. Esimerkiksi magnesiuminpuutos (joka on usein lähtöisin jo perimästämme) harvoin korjaantuu yhdellä kuurilla perinteisiä suositusmääriä noudattaen. Ja ei, ei sitä taida ihan raakasuklaata syömällä saada niitä määriä, joita tarvitsisimme. Sama juttu kokemamme mukaan muun muassa omega 3:n kohdalla.

Olemme saaneet sisäistää kantapään kautta sen, mikä merkitys kehon kuuntelulla ihan oikeasti on: joku ruokavalio ja elämäntapa voi palvella jonkin aikaa, mutta ei ehkä ikuisuuksiin. Mieleen rakennetut rajat tulee rikkoa joskus hassullakin tavalla, jotta voi elää, toimia ja kehittyä vapaasti. Meidät lähetettiin Intiaan, jotta voisimme irtautua ainakin enimmäkseen tiedostamattomasta ruokaideologiastamme. Tänään juttelimme eräällä porukalla siitä, kuinka keho voi mennä myös liian alkaaliseksi noudattamalla liian puhdasta ja emäksisöivää (alkaalista) ruokavaliota. Ohjeistus tasapainon palauttamiseen yhdelle oli, että ”ota cokista tai jotain happamoittavaa”. Toinen tajusi intuitiivisesti mennä kauppaan ostamaan jätskiä ja sipsejä – ja tasapaino palautui. Puhtaaseen elämäntapaan ehdollistetulle mielelle nämä ohjeet ja toiminnot ovat myrkkyä, mutta kokonaisuutta tarkastellen ääripääthän ne toisiansa tasoittaa.

Joskus ohjeistus jollekkin valmennettavalle voi täten paradoksaalisesti olla vaikka että “mene hampurilaiselle”. Tämä on yksi keino rikkoa rajat ja poistaa tiedostamaton stressi asioista/rutiineista, joita haluamme väkisin ylläpitää, vaikka selvästi keho tai sisimpämme viestisi muuta. Tällöin tämä rutiini pitää rikkoa joskus toiseen ääripäähän menemisen kautta. Se harvoin tarkoittaa sitä, että ihminen alkaisi “elää hampurilaisilla”. Ei, se tarkoittaa sitä, että ihminen on irroittanut palan oman elämänsä rajoittavasta palapelistä ja asettanut sen vapaasti sille paikalle, jossa se oikeasti kuuluu olla.

Mutta jos ei kokeile ja valitse jotain tietä – ja välillä eksy oikealta tieltä – ei voi ikinä löytää perille omaan paikkaansa. Toinen vaihtoehto on ajelehtia ja ulkoistaa vastuu omasta hyvinvoinnista muille. Sen jälkeen, kun itse otin ensimmäisen askeleen yli kymmenen vuotta sitten; ostin vuoden salijäsenyyden ja poistin “huonot hiilarit” ruokavaliosta ja aloin lenkkeillä (vaikkakin verenmaku suussa se piti aloittaa), olen matkannut päivä päivältä yhä kiinnostavampaa ja jatkuvasti laajentuvaa elämänpolkua pitkin. Mihin se johdattaa huomenna, who knows, mutta haluan vaikuttaa asioihin, joihin pystyn vaikuttaa. Yksi tärkeä on oma hyvinvointi ja terveys sekä tietenkin yhtälailla lapseni.

Heidin “Uusi päivä” – kirja nyt kampanjahinnalla Hyvinvoinnin tavaratalossa 15.9 saakka. Etukoodilla HEPUOTI08 saat -15% alennuksen. (Kirjan hinnaksi tulee alennuksen jälkeen vain 17€!) Tilaa tästä!