Vakaalla maalla: Haasteita egomme kanssa

Jos pidättäydymme vastustamaan muutosta, joka sisällämme viriää, kiellämme unelmamme. Unelmat, joissa monesti näemme jo elävämme, jos rohkenemme avata silmämme. Sisällämme viriävä muutos on sydämemme puhtainta ääntä.

Usein unelmat tuntuvat kuitenkin kaukaisilta päämääriltä, joita kohden taivallamme ikuisesti, mutta jotka eivät koskaan tule saavutetuiksi. Sillä itsekäs egomme janoaa aina lisää – uutta, nopeampaa ja parempaa. Emme tunnu koskaan olevan siellä, missä haluaisimme.

Koska saavuttaminen on aina edessä päin, uhraat jatkuvasti itsesi jollekin tulevalle ihanteelle. Sinulle ei jää yhtään mitään- -Meillä on oltava aloittelijan mieli, kaikesta omistamisesta vapaa mieli. Mieli, joka tietää kaiken olevan virtaavaa muutosta. – Shunryu Suzuki.

Omistamisesta vapautuminen on haaste, kun ahne egomme haluaa omistaa kaiken. Se haluaa olla kaiken ohjaksissa, ja on kovin kiukkuinen, jos maailma toteutuu vasten sen tahtoa.

Hetkessä eläminen on haaste, kun viekas egomme näkee kaiken saavuttamisen olevan mahdollista tulevaisuudessa, aina seuraavassa hetkessä. Ylipäätään ”saavuttaminen” ja ”suorittaminen” ovat egon sanavarastoa.

Näistä haasteista pääsee yli, kun rakentaa luottamuksen omaan järkeensä sen sijaan, että nojaa egonsa haluun ja on alttiina sille, että suuremmat egot ohjaavat pienempiä.

Mutta luottamuksen rakentaminen omaan järkeensä on haaste sekin, kun nuo isoimmat egot pyrkivät hallitsemaan maailmaa ja valitsemaan meille syötettävän pajunköyden. Näiden haasteiden kohtaaminen vaatii ahtaalta tuntuvia aikoja. Vaiheita, joissa ”kulkee taaksepäin edetessään” (- J-J Rousseau). Vaiheita, joiden aikana joskus tuntuu, että koko maailma on meitä vastaan. Mutta ne ovat valistumista, vaiheita, joissa pääsee irti alaikäisyydestään:

Valistus on ihmisen pääsemistä ulos hänen itsensä aiheuttamasta alaikäisyyden tilasta. … Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta. – Immanuel Kant

Alaikäisyys on toistamista, urautumista ja lokerointia. Urautuminen on itsekkään egon päämäärä, sillä se sokeuttaa meidät todelliselle maailmalle ja korvaa näkömme niillä kuvilla, jotka palvelevat egomme tarpeita.

Toistaessamme samaa urautumaa yhä uudestaan, itsekeskeiset ajatukset täyttävät koko elämämme. – Shunryu Suzuki

Kun ahne ego vielä halajaa joka päivä uusia leluja, ja haikailee jatkuvasti uusiin päämääriin, on ihminen vain kärsimyksessä ja riittämättömyydessä riepoteltava matonen. Voimme kuitenkin vapautua tästä.

Meidän on jatkettava ponnisteluja, kunnes olemme kyllin vahvoja kohtaamaan vaikeudet mielihyvänä. – Shunryu Suzuki

Jos sen sijaan lannistumme pienestäkin elämän kitkasta, ja ajaudumme tuon tuosta pinnallista sieluamme hivelevään eskapismin kierteeseen, kuviteltuun autuuteen, annamme periksi ponnisteluissa, eikä meistä koskaan voi tulla kyllin vahvoja. Kohtalomme on silloin olla vain tuo riepoteltava matonen, ja valinta siitä on lopulta yksin meidän.

Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan. – Immanuel Kant

Tervetuloa takaisin Vakaalle maalle, jossa jälleen syksyn mittaan ajatellaan, miten askeleemme arjessa voisi olla niin paljon kevyempi, ja sydämemme niin paljon lähempänä aitoa luontoamme. Jatkakaamme ponnisteluja yhdessä.