Sarastus: Linnunpoikanen oppii lentämään

Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta. Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään. Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen. 


Istuimme kesälomareissulla ravintolalounaalla. Pöytämme oli ison, koko seinän mittaisen ikkunan vieressä. Syödessämme huomasin sivusilmällä jonkin tippuvan alas taivaalta. Kirjaimellisesti, jokin vain tupsahti maahan. Pieni linnunpoikanen! Siinä se lojui maassa hämmentyneenä. Aloin itkeä hysteerisesti: se oli tippunut pesästään! Kun poikanen tippuu pesästä, eikö se tule emonsa hylkäämäksi?

Kesä Suomessa alkaa olla paketissa. Olemme matkustamassa takaisin Ruotsiin parin päivän kuluttua. Kun tulimme toukokuussa Helsinkiin, ajattelin, että kesä kuluisi kevyesti: viettäisin aikaa ystävieni kanssa ja juhlisin huoletonta suvea. Mutta sainkin vielä lisää kasvukipuja. Oli vielä yksi taso, joka minun oli itsessäni kohdattava. Ajatuksia riippuvuudesta ja itsenäisyydestä, erillisyydestä ja ykseydestä. Rukoilin ymmärrystä taas kerran; halusin käsittää, miksi nämä hämmentävät ajatukset vieläkin valtaavat mieleni.

En voinut katsoa lintua. En halunnut nähdä sen hätää. Se piipitti kurkku suorana, yritti räpytellä siipiään, mutta ei osannut vielä lentää. Se huusi apua, huomiota. Minuun sattui. Äkillisesti lintu kääntyi minua kohti: katsoi avuttomana suoraan silmiini. Osaavatko linnut itkeä?

Sarastus on kertonut hämmennyksestä – siitähän elämässäni on ollut kyse viimeisen reilun vuoden aikana. Se on ollut tarina siitä, kuinka olen pudonnut pesästäni ja huutanut apua; että joku pelastaisi ja opettaisi minut lentämään.

Se piipitti ja räpytteli pitkän aikaa. Sitten äkkiarvaamatta räystään suojasta lennähti maahan kaksi lintua, naaras ja koiras. Äiti ja isä! Ne tulivat auttamaan! Poikanen vispasi siipiään villisti aivan kuin se olisi innostunut valtavasti. Äiti ja isä kuulivat! Ne jäivät maahan vartiomaan poikastaan, joka yritti vimmatusti päästä lentoon – onnistumatta. Lopulta naaraslintu syöksähti kohti poikasta ja näykkäsi sitä nokallaan hellästi poskesta. Ja poikanen pyrähti pienen matkan eteenpäin! Tämä leikki jatkui pitkän tovin; naaras syöksähti ja poikanen pyrähti. Lopulta se sai siivet alleen. Se lensi pitkän matkan silmiemme edessä – se oppi lentämään! Ja vaikka ihmiset ympärillämme huomasivat, että itkin kovaäänisesti, kukaan ei katsonut mitä ikkunan takana tapahtui. Luonnon ihme edessämme, ja vain me näimme sen.

Sarastus on kuvannut räpiköintiäni ja lentämään opetteluani. Sitä, kuinka eri tapahtumat elämässäni ovat näykännet minua hellästi poskesta ja neuvoneet, kuinka saada selässäni jo vimmatusti räpyttävät siivet kannattelemaan minua.

Olen kirjoittanut jo aiemmin lintujen symboliikasta minulle. Ne ovat olleet läsnä elämän isoissa hetkissä, syntymässä ja poismenossa: linnusta ikkunan ulkopuolella on seurannut uusi elämä ja sen tulosta sisätiloihin jonkin menetys. Tiesin että tuo hetki linnunpoikasen kanssa tarkoitti jotain.

Ja vain hetki reissulta kotiin palaamisen jälkeen tapahtui ihme: huutamani ymmärrys tuli minuun, ja yhtäkkiä hämmennys oli poissa. Kaikki oli selvää; tiesin kirkkaasti mitkä asiat minussa ja käyttäytymisessäni ovat estäneet onnellisuuteni ja unelmieni toteutumisen. Ymmärsin, että onni on kaikessa yksinkertaisuudessaan päivittäisiä valintoja.

Tuo kohtaaminen havahdutti minut. Se symboloi uuden vaiheen alkua elämässäni. Ja uusi alku on aina jonkin toisen loppu; nyt Sarastuksen. On aika siirtyä eteenpäin ja päästettävä irti.

Kiitos sinulle, joka olet kulkenut kanssani tätä matkaa! Kiitos. Sydämeni pohjasta. Sarastus on ollut suuri oppikouluni. En olisi tässä ilman sitä. Eikä Sarastus kuole. Se jää elämään blogina, ja toivottavasti syntyy vielä uudelleen uudessa muodossa – se on yksi unelmistani.

Ja vaikka ovi nyt sulkeutuu Sarastus-blogille, avautuu se uudelle: jatkan bloggaamista uudessa MaiLife-blogissani. MaiLife on hienmakuisia ja rehellisiä tarinoita naurusta, unelmista ja hämmästyksistä; niin arjen kipua ja kolahduksia kuin kuplajuoman poksahtelua ja serpentiiniä. Tervetuloa mukaan! www.mailife.fi

Nyt lennetään!

<3 Maija – tarinankertoja elämän armosta

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Elämää voi aina parantaa -kirja

    28,50  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin