Vakaalla maalla: Epäonnemme on tavaroissa

Kaikki, jotka eivät ole löytäneet todellista rikkauttaan, Olemisen sädehtivää iloa ja sen tuomaa syvää, rikkumatonta rauhaa, ovat kerjäläisiä, miten paljon aineellista rikkautta heillä sitten lieneekin. He etsivät ulkopuoleltaan nautinnon muruja, täyttymystä, vahvistusta, varmuutta tai rakkautta, vaikka heillä on sisällään sellaista, joka ei ainoastaan sisällä noita kaikkia, vaan on äärettömästi enemmän kuin mikään, mitä maailma voi tarjota. – Eckhart Tolle

Ei tullut aikanaan onni tavaroista, joiden hankkimiseksi käytin koko palkkani. Vaikka kuinka tarkasti viimeistä penniä myöten rahani vaihdoin tavaraan, ei tullut mainoksien lupaamaa iloa ja vapautta elämään. Onni pikemmin karttoi minua.

Kamppailu tavaran voimaa vastaan, ristiriitainen suhde siihen, on aika ajoin nostanut päätään elämässäni. Olen saattanut luulla, että tavaraa haalimalla eloni olisi onnellisempaa ja turvatumpaa. Saatan luulla niin vieläkin, mikä lienee mainosmiesten viekkautta. Mieli yli materian olisi tervehdyttävä asenne arjessa, mutta ympärilleen katsomalla voi asian todeta olevan juuri päinvastoin: Materia käy jatkuvasti yli ihmismielen.

Koko mainosteollisuus ja kulutusyhteiskunta romahtaisivat, jos ihmiset valaistuisivat, eivätkä rakentaisi enää minuuttaan tavaroiden avulla. Mitä enemmän etsit onnea tällä tavoin, sitä enemmän se karttaa sinua. Mikään ulkoinen ei tule koskaan tyydyttämään sinua muuta kuin väliaikaisesti ja pinnallisesti. – Eckhart Tolle

Minun on ollut vaikea uskoa monia asioita elämässä. Vaikea oli uskoa, että jos kääntäisin ajatukseni pois verkkokauppojen virtuaalisilta hyllymetreiltä, joilta mielen pinnallisimmat kerrostumat kuolasivat loputtomasti tavaraa, voisin saavuttaa merkittävästi suurempaa onnea kuin kaikella tuolla tavaralla itseni ympäröimällä. Vaikea oli uskoa, että voisin tuntea oloni turvalliseksi, jos minulla ei olisi erilaista vaatepartta jokaiselle kuukauden päivälle. Miksi se oli niin vaikeaa?

Syyt eivät ole yksiselitteisiä, eikä syyllistäminen mitään auttaisi. Syy lienee muutoinkin kollektiivista laatua, meidän tulisi osoittaa sitä etsiessämme kaikkialle. Ranskalainen yhteiskuntafilosofi René Girard puhuu mimeettisestä halusta, joka voi olla yksi syy tähän kaikkeen. Wikipedia kertoo aiheesta näin:

…riitelevät lapset ja nykykulttuurin snobit ovat mimeettisessä haluamisessaan toistensa kaltaisia: se, mitä toisella on, on arvokasta ja taistelemisen arvoista siksi, että toinen haluaa sitä.

Mimeettinen halu kiteytyy suomalaisessa yhteiskunnassa erinomaisen hyvin tarinassa naapurusten autoista: Toisella on aina oltava toista parempi menopeli.

Kaisa Leka kirjoitti upeassa Ananda-lehdessä (1/13) materian ylivallasta niin hienosti, että kunnioittaen lainaan häntä tämänkertaisen merkinnän viimeisiksi riveiksi:

Me olemme jotain suurempaa kuin ne lelut, joilla olemme itsemme ympäröineet, jopa jotain suurempaa kuin mielemme, joka on huijannut meidät jahtaamaan onnea ulkopuolelta, vaikka todellisuudessa meidät on rakennettu onnesta… …Onnea ei tarvitsisi rakentaa urheiluvälineiden varaan jos vain sulkisi korvansa mielen levittämältä propagandalta.

Niin – Kaikki se onni, jota tavarasta koetamme etsiä, on jo sisällämme.

Sarja jää tauolle ja palaa ohjelmistoon elokuussa. Kesän mittaan iloitsen pyöräilystä uudessa Velocipede-blogissani ja saatan porista ihmeellisestä elämästä, jos sen ihmettelyltä ehdin.

Upea kevät oli vain alkusoittoa mielettömälle kesälle, joka hiljattain on jo tarjonnut alkusäveliään. Siispä nauttikaamme!