Vakaalla maalla: Päättömät pyhät

Filosofi William James on todennut uskonnoissa havaittavissa pyhyyden ajatuksissa muun muassa seuraavia piirteitä: Ääretön haltioitunut vapauden tunne, tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan kiintymyksen suuntaan ja tunne avarammasta elämästä.

Pidetäänpä nämä piirteet mielessä ja suunnataan ennen mitä tahansa pyhiä lähimarkettiin: Kuinka moni suomalainen kirmaakaan ostoskärryjensä kanssa marketin käytävillä haltioituneessa vapauden tunteessa! Kassajonoissa jokaisen rakastavan kiintymyksen voima on käsin kosketeltavissa ja tunne avarammasta elämästä on läsnä varsinkin sen hyllyn edessä, jossa suomalaisten lempikahvi on erikoistarjouksessa. Eikä itse pyhäpäivinäkään tunnu kovin usein siltä, että ympärillä vallitsisi vapauden tuntu tai rakastava kiintymys.

Pääsiäisen aikaan päädyin ajattelemaan pyhäpäiviä ja niiden merkitystä. Lehtiotsikoiden perusteella tuo merkitys tuntuu olevan lähinnä lisävapaapäivissä työntekijöille, koululaisille ja opiskelijoille. En kiellä, etteivätkö ylimääräiset vapaapäivät olisi tervetulleita, mutta piilisikö pyhäpäivissä mahdollisuus johonkin muuhunkin?

Aika ajoin tuntuu kärjistettynä siltä, että pyhäpäivät näkyvät yhteiskunnassamme lähinnä poskettomana ruoan hamstraamisena. On äärimmäisen hyvä, että kalenterista löytyy pyhäpäiviä, jotka eittämättä alun perin on tarkoitettu sen aidon pyhän, johon Jamesinkin edellä mainitut piirteet viittaavat, tavoitteluun. Pyhän merkitys on varmasti kovin yksilöllinen asia, mutta en ole vielä sitä henkilöä tavannut, joka pyhäksi mainitsee pakkomielteisen ruoan hamstraamisen.

Kun otsasuoni pullistelee työ- tai opiskeluelämän paineissa, tällaiset pyhäpäivät ovat takuulla tarpeellisia, jos ne vain osataan viettää asiaankuuluvasti. Keskiössä voisikin olla ruoan hamstraamisen tai vaikkapa kännien vetämisen (joka tuntui olevan muutamien naapurien pääsiäisharraste) sijaan ihan oikeasti tunteen tavoittaminen avarasta elämästä tai kiintymyksen osoittaminen läheisilleen.

Kauan assosioin sanan ”pyhä” vain kirkollisiin menoihin, jolloin halusin assosioida sanan ”pyhäpäivä” ainoastaan ylimääräiseksi vapaapäiväksi – kirkolliset menot kun eivät olleet sydäntäni erityisen lähellä. Kun sittemmin ymmärsin nähdä tuon assosiaationi ohi ja ottaa pyhä- tai mistä tahansa lepopäivästä irti siinä piilevän mahdollisuuden hengen, sielun ja ruumiin lepoon, palasin arjen aherruksiin energisempänä kuin koskaan aikaisemmin.

Ensin kuvittelin tämän olevan omaa ajattelua, joka poikkesi valtavirrasta, mutta sitten luulen ymmärtäneeni asian. Luulen ymmärtäneeni pyhän merkityksen ja luulen ymmärtäneeni, että harvempi sen on ymmärtänyt. Näin voi ainakin todeta lähimarketin kassajonossa ennen pyhäpäiviä.