Ystävyyden rajaton voima

”Jos haluat tietää, ketkä ovat ystäviäsi, hanki vankilatuomio.” Näin on todennut Charles Bukowski. Oma kokemukseni samaisesta aiheesta on syntynyt ehkä vielä äärimmäisemmästä testistä.

Huhtikuussa 2011 mursin kalloni ja sen kautta mm. halvaannutin osan kehoani toviksi. En suosittele, että ystäväpiirinsä kartoittaa murtamalla kallonsa, mutta tämä ikävä onnettomuus toi minulle äärimmäisen kokemuksen ystävyydestä ja sen voimasta.

En ole ikinä nähnyt, kuullut tai kokenut sellaista huolen määrää, joka ystäväpiirissäni tuolloin vallitsi. En ole ikinä saanut elämässäni sellaista määrää kirjeitä, kortteja ja pehmoleluja kuin tuolloin ystäviltäni sain.

Olin ehkä äärimmäisen lähellä sitä, mitä pohjimmiltani olen. Kaikista irtonaisista ominaisuuksista ja omaisuudesta riisuttuna. Edes kävelemään en aluksi pystynyt, tai käyttämään kättäni. Näkeminenkin oli ongelmallista ja eräänä arvokkaimmista pitämäni ominaisuus, ajattelu, oli myös katkolla. Minulla oli aluksi vain unelmani, jonkinlaiset primitiiviset toimintoni – sekä ystäväni.

Ja tuossa riisutussa tilassa ystävien huoli, tuki sekä eritoten hymy, koskettivat niin syvältä ja niin voimakkaasti, että se on kaikesta huolimatta suurin muisto, jota onnettomuudestani minulle on jäänyt.

”Ystävien merkitystä ei voi aliarvioida”, olin kuullut useasti sanottavan. Olin samaa mieltä, mutta jollakin tavalla en ymmärtänyt, mitä sen pitäisi elämässä tarkoittaa. Olin ehkä jopa ajatellut ystäviäni kappaletavarana, jota voisin käyttää tarvittaessa terapeuttisena keskustelukumppanina, viihteenä tai vaikkapa sulkapallopelissä pallon palauttajana.

Eikä ystävyys ole mitään tällaista, ymmärsin viimeistään sairaalassa. Ystävyys on jotakin niin suurta, että sitä ei voi selittää. Sen määrittely vain loukkaisi koko tuota voimaa rajoittamalla sitä teennäisesti. Ystävyyttä ei toden totta voi ostaa. Sitä ei voi määritellä tai luokitella, kvantifioida, säilöä myöhempää käyttöä varten tai siirtää tuonnemmaksi.

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. Kulje vierelläni ja ole ystäväni. – Albert Camus

Ystävyys vain on, täyttää ja antaa voimaa. Minulle se antoi voimia siirtyä sairaalamajoituksesta takaisin omaan arkeen alle kolmessa kuukaudessa aluksi arvellun vuoden sairaala-asumisen sijaan. Se antoi voimia parantua käden, jalan ja poskien halvausoireista; ilmarinnasta, näköhermojen vaivoista, keskittymisongelmista ja monesta muusta oireesta. Loppuelämäni en voi kuin hämmästellä ystävyyden rajatonta voimaa.

Ystävää voi hyvin pitää luonnon mestariteoksena. – Ralph Waldo Emerson (vapaasti suomentaen)