Uuden mahdollisuuden aurinko nousee Angkor Watilla.

Vakaalla maalla: Ajattelun päivityskoe

Kirjoitan paljon oman sisäisen äänen kuuntelusta, omien unelmien tavoittelusta. Vain me itse voimme tavoitella omia ainutlaatuisia unelmiamme. Me itse teemme elämämme valinnat.

Siten keskityin vahvasti oman sisäisen ääneni kuunteluun ja huomasin, että joutilasten ajatusten keskiössä on kaikissa suhteissa minä itse. Ajattelin menneisyyttäni, tulevaisuuttani ja nykyhetkeäni. Ajattelin sitä, mitä minulla oli ja sitä, mitä (muka) tarvitsisin ollakseni onnellinen, hyvinvoiva, menestyvä tai mitä tahansa. Ollakseni se, jollaisena itseni näin tai ainakin toivoin näkeväni.

Ystävieni seurassa ajattelin paljon heitä, niin mielettömiä ihmisiä kun olivat. Olin saanut jostakin ajatuksen, että alkaisin ajatella myös omissa oloissani enemmän muita itseni sijaan. Olin skeptinen ajatukseni suhteen. Tuntui, että silloin en pystyisi olemaan onnellinen ja hyvinvoiva. En voisi varmistaa juuri itseni hyvinvointia, jos en kohdistaisi ajatuksiani alituisesti itseeni.

Tuntui, että kaikki luhistuisi, jos lakkaisin ajattelemasta itseäni. Ikään kuin minut koossa pitävä voima oli se, että ajattelin itseäni niin valtavasti. Jos en ajattelisi itseäni niin voimakkaasti, niin miten ihmeessä voisin kailottaa universumissa olemassaoloni oikeutusta?

Toisaalta olin havainnut, että liiallinen itseensä ajatuksissa kietoutuminen tuotti minulle arkeeni tarpeetonta kärsimystä. Tällainen itseen kietoutuminen toi arkeen osan siitä tarpeettomasta kiireen tunnusta, josta olin päättänyt vakaasti päästä eroon.

Yksilöllisyytensä kunnioittaminen on toki ainoa kestävä tie henkilökohtaiseen onneen ja hyvinvointiin, mutta muiden yksilöllisyyden arvostus ja huomiointi sekä maailman ottaminen avosylin vastaan liittää meidät toisiimme, ihmisrotuumme. Se on perusta meidän kaikkien yhteiselle onnelle ja hyvinvoinnille. Eikä meidän tarvitse kailottaa universumissa olemassaolomme oikeutusta. Olemassaolomme on jo täydellisen oikeutettua.

Meidän tulee siis kuunnella sisintämme, mutta välttää aktiivisesti minäkeskeisiä ajatuksia. Meidän tulee kuunnella ja ymmärtää muita, mutta välttää aktiivisesti oletusta siitä, että joku muu tietäisi, mikä on meille parhaaksi.

Vuoden alussa skeptisyyteni osoitti minulle jälleen yhden seikan, jota minun tulisi kokeilla. Aina, kun huomaisin ajattelevani itseäni tai elämäni tilaa liiaksi, kääntäisin ajatukseni muihin ihmisiin. Tämä olisi kokeilu. Kokeilematta en oikeasti tietäisi.

Asia ei käy vaivatta, olen huomannut. Koska olen tottunut ajattelemaan paljolti omaa elämääni, aivoni virittyvät automaattisesti tutuille taajuuksille. Etenkin alussa tuntui työläältä ohjata ajatuksia uusille radoille, mutta nyt se käy helpommin. Ehkä jo kesän korvilla pystyn huomaamaan, mitä kokeilu on tehnyt elämälleni. Palaan asiaan siis myöhemmin uudestaan.

Lue myös skeptikon elämän ensimmäinen kokemus joogan maailmasta.