No eihän se tietenkään niin mennyt. Kaksi vuotta sitten syntyi myös uusi äiti. Ei yksi synnytys ja yksi taapero kotona tehnyt minusta mitään konkaria, en tiennyt yhtään sen enempää mitä tapahtuu kuin edelliselläkään kerralla. Ja kaikki meni tietenkin ihan eri tavoin. Jollain tavalla shokki oli jopa suurempi, sillä esikoisen syntyessä tietää, ettei tiedä mistään mitään. Toisen kanssa sitä jo luulee tietävänsä. Ensimmäisellä kerralla sitä muistaa ihmetellä, ottaa opikseen, kuunnella tarkemmin. Seuraavilla kerroilla ei, vaan ihminen rutinoituu.

Perheen perustaminen on minulle niin iso juttu, että siihen tottuminen vie vuosia. Vieläkin ajattelen, että olemme mieheni kanssa nuoripari, jolla on yksi pieni vauva kotona. Kunnes huomaan, että lentokoneeseen joudun nykyään varaamaan neljä penkkiä. Olemme perhe, jolla jokaisella alkaa olla omat mielipiteensä, omat tunteensa ja erilainen käsitys arjesta. Kodin dynamiikkakin on ihan eri kahden lapsen kanssa. Tästä perheeseen liittyvästä ihmetyksestä en ole vielä selvinnyt. Suureen, positiiviseenkin muutokseen tottuminen vie aikaa, eikä tottumista voi nopeuttaa. Tämän olen hyväksynyt.

Odotukseni ja käsitykseni ovat oikeastaan aika harvoin vastanneet todellisuutta. Jostain normatiivinen ennakkokäsitys kuitenkin aina jaksaa nostaa päätään – näin tämän kuuluisi mennä. Mutta ei mennyt. Nykyisin yllätyn, jos jokin menee niin kuin on ajatellut tai suunnitellut. Enää en myöskään ajattele, että pitäisi mennä, vaan olen pyrkinyt luopumaan käsityksistä ja odotuksista. Kun esikoiseni näkee kadulla kojun, josta roikkuu palloja, hän huudahtaa, että lelukauppa! Pikkuhiljaa minäkin alan uskoa, että se on lelukauppa, vaikka ei vastaakaan Stockmannin leluosastoa.

Hyvää syntymäpäivää 2-vuotias pieni kuopukseni, ilman ennakkokäsityksiä ja odotuksia.

Heräsin äänekkääseen huutooni ja samalla ymmärsin: Tarvitsen lapsen!

Uneni oli kuin vastaus pitkiin ja hartaisiin pohdintoihini siitä miksi elämäni tuntuu nyt niin merkityksettömältä. Ymmärsin, että minulta puuttuu lapsi, joka antaisi merkityksen elämääni.

Vaikka ihan oikean lapsenkin joskus toivon saavani, en nyt tarkoita että oikea ratkaisu kriisiini olisi nyt pistää ”pullat uuniin”. Tarkoitan ennemminkin sellaista vertauskuvallista vauvaa. Jotain asiaa, joka täyttää elämäni ja antaa sille tehtävän. Jotain, josta voin huolehtia ja johon voin sitoutua, joka vie aikaani ja rahaani – sytyttää minut taas henkiin ja pitää vireessä.

Luopuessani yrityksestäni ja työstäni annoin pois ison osan elämääni, mutten automaattisesti saanutkaan mitään uutta tilalle. Minulla ei ole nyt mitään, mitä vaalisin kuin omaa lastani, ja sehän se tässä hiertää!

Uskon, että kokeaksemme elämämme merkitykselliseksi, me kaikki tarvitsemme jonkin asian, jota vaalia kuin kultakimpaletta. Työ oli lapseni ennen, mutta nyt uutta uraa pohtiessani olen miettinyt onko työ oikeastaan hyvä asia vaalittavaksi. Koira, se minulla on, mutta vaikka sitä kovasti rakastan, en usko että se on riittävä täyttämään lapsen paikkaa. Minulla ei ole hajuakaan siitä, millainen olisi hyvä lapsi minulle. Nyt minun on lähdettävä etsimään sitä.

Mitä asioita sinä vaalit, mikä on lapsesi? Tuoko se sinulle merkityksen elämään?

- – -

Olen innoissani. Olen ollut innoissani jo useita viikkoja, ehkä jopa kuukauden. Tilasin vuoden vaihteessa uusia duuneja maailmankaikkeuden työvoimatoimistolta, ja vailla selkeää tietoa tulevasta jätin vanhan. Kuljin avoimena tuntosarvet ulkona seuraillen fiiliksiäni ja uteliasta sydäntäni. Tunne edellä tapasin paljon eri alojen ihmisiä. Kerroin heille avoimesti keskeneräisestä matkastani vailla määrätietoisen suunnitelman luomaa suojamaskia.

Nyt ilokseni huomaan, että suurimmaksi osaksi toiveeni toteutuivat, vaikka ajauduinkin tekemään jotain, mitä en osannutkaan ennakoida, nimittäin ensimmäistä kertaa puhtaasti koulutustani vastaavaa työtä. Hyvä, ettei kukaan voi enää sanoa niidenkään koulutukseeni syydettyjen verorahojen menneen kulttuurialalla hukkaan!

Olen saanut tuntea, miten  hykerryttävää on herätä aamulla täynnä intoa ja tarmoa, jolla tarttua päivän toimiin. Olen tavannut ihmisiä, joilta minun ei ole tarvinnut piilotella todellista Nuppua. Teen päivittäin hommia ihmisten kanssa, jotka ovat avoimia, kannustavia ja näkevät murroksessa ja muutoksessa mahdollisuuksia. Mikä parasta, kerrankin pystyn hyödyntämään moninaista kokemustani ja sekalainen urapolkuni on koitunut vahvuudekseni.

Sitten joudun katsomaan peiliin tai oikeastaan heiaheiaa -palveluun. Liikuntaan kannustava sosiaalinen verkkosovellus on armottoman rehellinen. En ole kirjannut sinne metriäkään urheilua kokonaiseen kuukauteen. Vapaaillat ja työni aktiivisesti katkaissut juokseminen ovat pudonneet huomaamattani kokonaan pois viikko-ohjelmastani. Täpisevä puuhakkuus on vallannut kalenteristani myös kaikki suvantopaikat. Miten olen ollut näin huolimaton?

En tunnistanut väsymisen merkkejä, koska enhän minä ole lainkaan stressaantunut! Innostus on positiivinen tunne ja sen voimalla jaksaa mitä vaan. Mutta inspiraatiosta palautuminen vaatiikin vielä enemmän hiljaisuutta kuin tavallisesta työpäivästä toipuminen. En meinannut ensin tunnistaa uuvahdusta, mutta konkreettisinta merkkiä ei voinut sivuttaa. Huomasin, että nyt kaikki ei ole kunnossa, kun täyden yön nukkuminen ei enää virkistänytkään. Uupumus hiipii salakavalasti kuin aamu-usva, väsymyksellä on tapana kasaantua ja sumentaa horisontti.

Punastellen katselen itseäni silmästä silmään. Olen tainnut taas lipsahtaa sinne yli-innostuksen puolelle. Nyökkään pelikuvalleni, joka tietokoneen ruudulta minua haastavasti katselee. Onneksi osaan jo tunnistaa merkit ennen kuin  kunnolla rysähtää päin seinää. Tässä kohtaa pieni korjausliike päivittäisessä ajankäytössä, selkeän rajan vetäminen työn ja vapaa-ajan välille ja ryhtiliike itsensä huijaamisessa riittää.

Kaikella on määrä ja kohtuus – myös innostumisella.

Minä värähtelen, sinä värähtelet

Energiasta puhutaan päivittäin, mutta mistä siinä on oikein kysymys? Koska kyseessä on huikean laaja käsite, tarraan siihen kiinni useammasta eri vinkkelistä, pysyen kuitenkin visusti irti niistä, missä lukee Fortum tai Neste.

Minua lämmittää paljon enemmän se hienovaraisempi, ympärillämme leijuva energia. Maailmakaikkeudessa kaikki asiat ovat värähtelyä eli energiaa, olipa sitten kysymyksessä ympäristömme, kehomme, talomme tai tavaramme. Jokainen niistä värähtelee atomi- ja ennen kaikkea kvanttitasolla ja ovat siten myös jatkuvassa muutoksessa, aivan kuten kaikki muukin maailmankaikkeudessa. Tunnemme ja aistimme nämä värähtelyt ja energiat ja vaikka emme aina niitä pystykään selittämään, ovat ilmiöt kiistattomia.

Ne kaikki vaikuttavat meihin enemmän tai vähemmän voimallisesti, me vain olemme turruttaneet itsemme kaikkella muulla, kumoavalla ja peittävällä energialla. Kyseessä on tietoisuuden värähtely, jonka me kaikki voimme siis aistia, olemmehan aina olleet osa sitä. Ja olemme edelleen.

Energiakeho

Meillä kaikilla on energiakeho. Se tarkoittaa fyysisen kehomme ympärillä pörräävää energiakenttää, joka ei suinkaan ole pelkästään lihallisen kehomme sähkövaraus vaan jotain paljon enemmän. Se saa “virtansa” meitä kaikkia koskettavasta tietoisuudesta, joka on itse asiassa kaiken olevaisen lähtökohta. Tästä tietoisuudesta lähtevät liikkeelle aikeemme, ajatuksemme, sanamme ja tekomme. Ne kaikki välittävät ja viestivät energiaa, informaatiota ja älyä. Olemme varmasti huomanneet kuinka jokin henkilö voi antaa meille “virtaa” kun taas joku toinen imee meidät kuiviin.

Energioilla on siis väliä sillä ne vaikuttavat erittäin suoraan siihen miten kehomme solut voivat. Fysiologisesti niiden vaikutus on kvanttimekaaninen eli ne vaikuttavat soluihimme atomitasoa hienovaraisemmalla kvanttifyysisellä tasolla. Fysiikan tutkijat ovat nykyisin yhtä mieltä siitä, että kvanttifysiikan todellisuuden avautuminen on se seuraava suuri mullistus maailmankaikkeuden ymmärryksessämme.

Jo nyt tiedetään, että etäisyys ja fyysinen eristäminen eivät pidättele tietoisuuden tasolla tapahtuvaa viestintää. Huomattava ja voimakkaasti kasvava joukko lääketieteen huippuosaajia liputtaa nykyisin energiahoitojen ja tietoisen holistisen hyvinvointikäsityksen puolesta. Tässä käsityksessä mielellä, ajatuksilla ja tunteilla on erityisen merkittävä rooli. Ne vaikuttavat siihen, minkä viestin solumme saavat uusiutuessaan.

Kannattaa muistaa, että 98% soluistamme uusiutuu vuodessa ja kehomme joka ainut solu on uusiutunut neljässä vuodessa. Kun uudistuminen on näin rivakkaa ja jatkuvaa, on vallitsevilla ajatuksilla ja tunteilla todella suuri merkitys. Vai haluaisitko että uudet aivosolusi muodostuvat karmivan ahdistuksen tai vihan vallitessa? Tuskinpa.

Edes geenimme eivät määrää kohtaloamme, sillä tietoisuutemme ja sitä kautta mielemme ja ajatuksemme määräävät että tietyt geenit kytkeytyvät päälle ja tietyt pois päältä. Me siis voimme todellakin vaikuttaa kohtaloomme.

Chopra Centerin perustaja ja erittäin kokenut lääkäri ja itämaisen lääketieteen osaaja David Simon sanoi aikanaan, että yli 90% ihmisen sairauksista juontaa juurensa mieleen. Siksi niitä pitää hoitaakin mielen tasolla tai sitten sitä ylemmällä tasolla. Se mitä sinulla on menossa maallisessa elämässäsi ja siten mielessäsi, vaikuttaa hyvinvointiisi joko suoraan tai välillisesti.  Tämä on erittäin helppo uskoa.

-Värähdellään lisää tulevalla viikolla!-

Tässä joitain poimintoja messutarjonnasta:

D-vitamiinitipat vauvoille. Tämän Kanadalaisen hittituotteen erikoisuus oli tapa jolla vitamiinit saadaan syötettyä pikku pilteille. Vitamiinia annostellaan tippa pari äidin nänniin, josta vauveli saa lutkuttaa vitamiinin.

Luonnon parhaaksi urheilujuomaksi tituleeratun kookosveden markkinat ovat paisuneet räjähdysmäisesti etenkin Yhdysvalloissa. Nyt myös Englanti on villiintymässä tästä luonnollisesta herkusta. Messuilla taisi olla seitsemän eri kookosvesifirmaa kehumassa kilpaa tuotteitaan. Olemme jo pitkään testailleet eri kookosvesiä myös Eatifulille, joten hyvin todennäköisesti tulevaisuudessa myös Suomessa päästään nauttimaan tästä herkusta enenemissä määrin.

Teen nauttiminen voi olla myös visuaalisesti ravitseva hetki, kuten tämä Flora Tea osoittaa. En tiedä tuoko kukaan näitä vielä maahan, mutta ottakaa joku ihmeessä koppi tästä: (http://www.floratea.co.uk/).

Meidän veijareista Lasse ja kameralla puoliksi leikattu Toma Brasilian pyörteissä. Sen verran Brasilian nainen sai maataan mainostettua, että Lasse lähtee tarkastamaan tuotteet ja tuotanto-olosuhteet paikan päälle jo tässä kuussa. Matkaan sisältyy myös matka Amatzonille ja Perun vuoristoon paikallisen kasvitieteilijän kanssa.

Ayervedisistä teejuomista tunnettu Pukka on tuttu nyt myös iholta. Heiltä on tullut tuotevalikoima luonnollisia ihon- ja kauneudenhoitotuotteita. Uskon ja toivon vastaavien laatutuotteiden markkinoiden kasvuun myös täällä Suomessa. Lähes kaikki mitä ihollemme laitamme imeytyy verenkiertoomme, joten laatuun on tosiaan syytä kiinnittää huomiota.

Lull mainosti pullonsa sisällön olevan kuin päivä kylpylässä (a day at the spa in a bottle...). Itse olen kerran käynyt perinteisessä turkkilaisessa kylpylässä kahden karvaisen jättiläisen mankeloitavana joten päätin suosiolla jättää kylpylän sinne pullon sisälle. Itse pullo ja sen ympärillä oleva kokonaisuus edusti mielestäni yhtä tyylikkäintä designia mitä messuilla tuli vastaan.

Kerta maailman messuilla tulee tulevaisuudessakin poukkoiltua ja myös omalla messuosastolla, niin nostan esiin muutaman huomion jotka nousivat itselleni vahvasti esiin. Lista voisi olla pitkä, mutta tässä pari ydinkohtaa:

• Ole aito, avoin, rehellinen ja ystävällinen. Ei ole fiksua ostaa hintavaa messupaikkaa ja esitellä siellä hapanta naamaa. Riski on suuri jos paikalle palkataan henkilö, jolla ei ole suoranaista tunnesidettä edustamansa yrityksen kanssa ja ainoana motivaationa palkka.

• Ole kiinnostunut ihmisistä. Kaupanteko ystävien kesken on helpompaa ja hauskempaa. Et voi koskaan tietää mitä tuttavuus tuo tullessaan. Lisäksi kuulet erittäin mielenkiintoisia tarinoita.

• Muista arvot. Älä aloita rahavinkkelistä. Itse hieman innostuin eräistä tuotteista, mutta esittelijän rahakeskeisyys vei mielenkiintoni mennessään. Toki kannattavuus on yksi liiketoiminnan elinehdoista, mutta yleensä on hyvä edes hieman yrittää olla perillä toisen henkilön motiiveista, varsinkin kun olemme alalla jossa aatteilla on keskimääräistä suurempi rooli.

• Ole perehtynyt asiaasi. Väittämä että tuotteesi on paras ei riitä, tulee osata myös perustella se uskottavasti. NABC-metodi on yksi hyvä tapa jumpata yrityksesi/palvelusi/tuotteesi laatulupaus messukuntoon.

• Älä hauku muita tai muiden tuotteita. Törmäsin pariin otteeseen kilpailuhenkiseen mustamaalaamiseen ja molemmissa tapauksissa voin sanoa, että toiminta ei ainakaan nostanut mustamaalaajan osakkeita.

• Valmistaudu hyvin ja nauti. Messut voivat ottaa voimille, sillä emme yleisesti ole tottuneet vastaavaan kanssakäymisrumbaan niin monien eri ihmisten ja toisinaan jopa hyvin vaikeasti ymmärrettävien aksenttien parissa. Lisäksi päivät ovat pitkiä ja käveltyä tulee helposti tunti tolkulla. Koska annat yrityksellesi kasvot, niin olisi myös tärkeää jaksaa olla elinvoimainen ja mieli kirkkaana loppuun saakka. Se tärkein henkilö saattaa tulla kohdallesi hetkenä minä hyvänsä.

Tämän Kiinan-vuoteni aikana olen aamuisin heräillessäni ja tunneille lähtiessäni kokenut kummallisia déjà vu -tuntemuksia (tai bon voyage -hetkiä, niin kuin Nykäsen Matti sanoisi): asuntolarakennuksemme on todennäköisesti rakennettu täysin samoista aineksista kuin rakennus, jossa asuin Pekingin-aikoinani.

Kaikki on tuntunut samalta: käytävien talvinen koleus tai kesäinen kuumotus, seinien ja lattioiden materiaalit, valoisat porraskäytävät, sieraimiin ulkoa kantautuvat aamuiset tuoksut sekä hajut. Tunnelmat ensimmäiseltä kerraltani Kiinassa ottavat vallan – aamulla on hienoa astua ovesta ulos, vaikka väsyttäisikin!

Olen myös huomannut, että esimerkiksi musiikilla on vastaavanlainen, hämmästyttävä kyky kuljettaa kuuntelijansa tiettyyn, menneeseen aikaan. Eri elämänvaiheissa kuuntelemani levyt tai kappaleet muistuttavat minua nykyisin muun muassa viimeisimmästä Suomessa viettämästäni talvesta, ensimmäisestä kerrastani Kiinassa, pitkästä ja antoisasta parisuhteesta, lukion jälkeisistä ajoistani Englannissa ja Kataloniassa, armeijasta, jopa teini-iän vuosista.

Koska kaikesta päätellen olen Jinhuan ainoa suomalainen ja koska kotimaan suuntaankin tulee soiteltua yllättävän vähän, olenkin pitänyt yhteyttä äidinkieleeni kirjoittamisen ja lukemisen ohella suomenkielistä musiikkia kuunnellen. Olen aina ollut hieman laiska tutustumaan uusiin artisteihin, mutta viime aikoina olen etsinyt aktiivisemmin helmiä kotimaisen tuotannon joukosta.

Viimeisten kuukausien aikana ovat hitaasti mutta varmasti toimivan (Kiinassa kielletyn!) YouTuben välityksellä soineet lähes loputtomalla toistolla muun muassa Asan, Puppa J:n ja Raappanan sävelet, jotka hienoine lyriikoineen ja riimeineen sopivat tarpeisiini täydellisesti. Joskus vuosien päästä on jälleen hienoa saada huomata, että vaikkapa Loppuasukas-albumi toimii aikakoneenani tähän vuoteen, henkisenä teleporttinani Kiinan Jinhuaan!

Ja koska kiinan kieltä olen täällä opiskelemassa, niin mainittakoon, että tällä tunnollisella opiskelijalla on muitakin keinoja siirtää mielensä ajassa taaksepäin: Minulla on yhä tallella yli viiden vuoden ajalta sanastolistoja, joiden sisältöä olen eri vuosina mieleeni päntännyt. Haastavan kirjoitusjärjestelmän vuoksi kertaan oppimaani säntillisesti kerta toisensa jälkeen, kuukausia kestävinä sykleinä, ja usein törmään sanoihin, jotka muistuttavat minua niistä hetkistä, jolloin niihin ensimmäistä kertaa olen törmännyt.

Viimeisen kuukauden aikana on mieleeni tulvahtanut muun muassa viimekeväinen junamatka Helsinkiin siskoa tapaamaan, viime kesän helteinen ja vihreä Nekala Tampereella, samat maisemat jäätävän kylminä talviversioina, jopa vuoden 2009 työharjoitteluaikojen lounaan jälkeiset lepotauot Pekingissä (Pekingistä muistuttaa näköjään vähän kaikki!), jolloin kylmästä hytisten pyrin kynä kädessä ottamaan kaiken irti kiinalaisten ”siestan” tarjoamasta luppoajasta.

Tuoreemman sanaston myötä mieleen tulvahtavat nykyisin erään sangen ikävän ruokamyrkytysepisodin lisäksi muun muassa viime elokuinen matkani mahtavaan Hong Kongiin, keskusteluni Hangzhoun hostellissa ensimmäisen tapaamani kiinalaisen homomiehen kanssa, hiljattainen vierailuni Kiinan jylhällä Keltaisella vuorella sekä ensimmäisten Jinhuan-viikkojeni haparoivat alkuaskeleet, kaikki niin uusi ja ihmeellinen.

Mihin tässä päiväkirjaa oikein tarvitaan?

Kukkia rakkaalle

Me-time = Minun aika, oma aika.

Ensimmäisen kerran törmäsin tähän käsitteeseen joskus 90-luvulla, teinivuosinani, ostettuani ensimmäisen brittiläisen naistenlehden itselleni. Juttu vetosi tuolloin minuun eniten ihanien kuviensa puolesta, joissa kaunis nainen ratsasti hevosella upeissa vuoristomaisemissa, luki kirjaa riippukeinussa ja joi teetä romanttisessa kahvilassa. En ole edes varma luinko koskaan koko jutun vai jäinkö vain katsomaan kuvia.  Siitä huolimatta tuo käsite jäi mieleeni.

Tämä samainen sanapari tuli kaksi iltaa sitten taas mieleeni, kun poimin kirjahyllystä kirjan, joka on sinne puolisen vuotta sitten tullut, mutta ollut siitä lähtien avaamatta.

Kirja on Urban Soul Warrior {Self-mastery in the Midst of the Metropolis}, joka käsittelee henkisyyttä urbaanin kaupunkilaisen näkökulmasta. Kuinka yhdistää pilvenpiirtäjät ja meditointi, miten tuoda palanen rauhaa ja luoda syvempi yhteys itseen kiihkeän nykyelämän rytmissä?

Kiireisessä arjessa voi olla vaikea pysähtyä

Kiinnostuneet voivat katsoa lisää: http://www.urbansoulwarrior.com/

Kirjassa ei varsinaisesti puhuta omasta ajasta, mutta siinä puhutaan paljon itsensä rakastamisesta ja kunnioittamisesta. Meille usein opetetaan kuinka tärkeää on palvella ja auttaa muita, mutta harvoin sitä kuinka todella auttaa itseään. Itsekkyys on pahe, vaikka itsekäs voi myös olla terveellä tavalla.

Itsensä auttaminen on itsensä rakastamista. Se on ehdotonta rakkautta, oman itsensä hyväksymistä täysin, vailla tuomitsemista. Ajatus on ihana ja vapauttava. Ei yhtään negatiivista ajatusta itsestä! Joka kerta peilin ohi kulkiessa näkisi puutteiden sijaan täydellisen ja upean kokonaisuuden.

Mitä jos sitä loisi itsensä kanssa kuuman rakkaussuhteen? Aamulla ensimmäiseksi kertoisi itselleen kuinka ihana on, sisäisesti ja ulkoisesti, hemmottelisi itseään tuoreella appelsiinimehulla ja muutamalla halauksella ja pukisi itseään varten lempivaatteet. Päivällä veisi itsensä lounaalle hyvään ravintolaan ja ostaisi kukan.  Taas pari rakastavaa sanaa ”olet ihanin” ja suunnittelisi illalle romanttisen kävelyn. Tai lukisi hyvää kirjaa. Tai menisi elokuviin. Tai vaikka kahville. Tai mitä vaan rakas haluaisi.

En usko, että tämä kaveri sätti itseään, vaikka tulikin otettua tovi aikaa itselleen...

Miksi sen sijaan säästämme usein itsellemme ne kaikkein loukkaavimmat ajatukset? Teemme palveluksia muille, mutta emme itsellemme. Emme ehdi kuunnella itseämme, emme ehdi pitää huolta itsestämme, emmekä järjestää aikaa itsellemme. Siis vain itsellemme ja omilla ehdoillamme. Me time. Oma aika. Sanoisi ei muiden ehdotuksille, jättäisi siivoamiset myöhempään ja tekisi todella jotain mistä nauttii.

Urban City Warrior -kirjaa lukiessani itse havahduin siihen, että vaikka teen töitä kotona {tai ehkä juuri siksi}, en järjestä tarpeeksi aikaa itselleni. Rakastan olla yksin, lukea sisustuskirjoja ja puuhailla, askarrella ja fiilistellä. Mutta jossain työkiireiden ja muiden arkipaineiden joukossa unohdin kuunnella itseäni ja antaa aikaa näille asioille. Ja juuri nämä asiat ruokkivat parhaiten luovuuttani ja saavat minut aina hyvälle tuulelle.

Hetki aikaa fiilistelylle

Voisiko oma aika olla itsekkyyden sijaan rakkautta? Mitä jos ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa siitä, että tekee hetken aikaa jotain mitä todella rakastaa? Antaisi aikaa elämän kaikkein tärkeimmälle tyypille, pitäisi sen mahdollisimman onnellisena ja tyytyväisenä? Kertoisi kuinka mieletön, rakastettava ja upea on? Mitä kaikkea tästä voisi seurata?

Urban City Warriorin ja monen muun kirjan ja gurun mukaan tästä seuraa mullistava elämänmuutos. Kaikki alkaa itsestä, itsensä rakastamisesta ja hyväksymisestä. Itsensä hyväksymisen myötä myös muut hyväksyvät. Ei tarvitse enää peilata omia tuomitsemisia muiden kautta.

Koko ajatus on yksinkertainen ja mullistava. Ja kuitenkin niin haastava.

Hunajaa, mysliä & kreikkalaista jugurttia

Mutta jos sen aloittaisi pienin askelin? Jos vaikka aamulla sanoisi muutaman kivan sanan tai tekisi hyvän ja terveellisen aamupalan itselleen? Jos muistelisi mitä nuorena tykkäsi tehdä tai miettisi vailla rajoituksia mitä oikeasti haluaisi tehdä. Antaisi unelmilleen ja toiveilleen aikaa ja ottaisi pienen askeleen niitä kohti? Jättäisi vaikka kerran viikossa uutiset väliin ja kaivaisi vanhat langat/reseptivihkot/kävelysauvat esiin.

Voisiko tässä olla aineksia kesän kuumimpaan romanssiin?

Uniongelmista kannattaa käydä juttelemassa jo varhaisessa vaiheessa lääkärin kanssa. Samalla voi myös tarkastella omaa elämäntilannettaan ja pohtia keinoja paineiden vähentämiseen ja kierrosten pudottamiseen. Saatavilla on myös useita luontaistuotteita, jotka voivat osaltaan rauhoittaa mieltä ja parantaa univalmiuksia.

Seuraavat kolme tuotetta ovat monessa yhteydessä hyväksi todettuja Nukkumatin apulaisia. Valitsimme nämä tuotteet tarjolle myös Hyvinvoinnin Tavaratalon Hidasta Elämää -puotiin.

1. Kamomilla

Kamomilla on maailman myydyimpiä lääkekasveja. Se tuo helpotusta moneen vaivaan vatsaongelmista hengitystietulehduksiin. Lempeä kamomilla on lääkeyrtti, joka desinfioi sisäisesti ja ulkoisesti. Kupillinen pitkään haudutettua kamomillateetä iltaisin rauhoittaa ja auttaa unensaamisessa.

2. Magnesium

Magnesium on huipputärkeä kivennäisaine, joka on monessa kehontoiminnassa mukana. Magnesium vaikuttaa lukuisten entsyymien toimintaan, joista suurin osa liittyy aivojen toimintaan. Tutkimusten mukaan magnesiumin puute aiheuttaa lihasvaivojen lisäksi univaikeuksia. Perinteisten puristeiden rinnalle on tullut iholle suihkutettavia valmisteita, jolloin magnesium imeytyy suoraan verenkiertoon ohittaen mahdolliset suoliston ongelmat, jotka saattavat heikentää ravintovalmisteiden ja lääkkeiden imeytymistä. Markkinoilta löytyy myös suihke, jonka eteeriset yrttiöljyt ovat omiaan parantamaan unen tuloa, yöheräilyä ja levottomuutta.

3. Tryptofaani

Tryptofaani on tärkeä aminohappo, jota saamme mm. kalasta ja pähkinöistä. Sitä on saatavilla myös lisäravinteina, joita moni kokeilee vaihtoehtona synteettisille unilääkkeille. Tryptofaanilisä saattaa auttaa paitsi unen laatuun myös vuorokausirytmin tasaamiseen sekä stressin ja masennuksen oireisiin. Tryptofaani nostaa aivojen serotoniinituotantoa ja kohottaa myös melatoniinitasoa, mikä tehostaa unentuloa.

]]> http://hidastaelamaa.fi/2012/05/3-vinkkia-parempaan-uneen/feed/ 0 http://hidastaelamaa.fi/2012/05/tyo-tulevaisuudessa-sisainen-pyrkimys-hyvaan/ http://hidastaelamaa.fi/2012/05/tyo-tulevaisuudessa-sisainen-pyrkimys-hyvaan/#comments Mon, 14 May 2012 06:18:48 +0000 Anne-Liisa Palmu http://hidastaelamaa.fi/?p=14232 Lue lisää]]> Maanantaipäivän Työ tulevaisuudessa -palstalla asiantuntijat maalailevat uudelleen tulevaisuuden työskentelytapaa ja sitä, mihin työelämä on menossa. Kirjoittajina vaihtelevat nyt vuorossa oleva ex-Nokia-johtaja, johtajuuskouluttaja Anne-Liisa “Annu” Palmu; KTT, J-Impactin toimitusjohtaja Jari Salminen sekä KTM, J-Impactin kehityspäällikkö Tommi Lindholm; FT, YTM, työhyvinvoinnin ja johtamisen professori Marja-Liisa Manka ja Redesigning 925-hankkeen vetäjä Pekka Pohjakallio sekä Sari Laine.

Oletko koskaan kokenut sitä, että olet kuunnellut sydäntäsi ja omaatuntoasi, toiminut niiden antamien ohjeiden mukaan ja saanut kokea sen, mitä on tulla täysin väärinymmärretyksi?

Jos olet, tiedät, että se on yksi elämän tuskallisimmista kokemuksista. Olet pyrkinyt pelkästään hyvään ja kaikki on muuttunut likaiseksi ja tuskalliseksi; hyvät pyrkimyksesi on vääristelty, sinun vilpittömyyteesi ei uskota.  Sinua saatetaan jopa vihata siitä, mitä teit. Riippuen siitä, kuinka tärkeästä asiasta ja ihmisestä kohdallasi on kysymys, kokemus voi olla jopa tajunnan räjäyttävä. Silloin kysyt ikuisen kysymyksen: ”Miksi elämä on niin epäoikeudenmukaista?”

Vilpitön pyrkimys hyvään on jotain, joka nousee ihmisen sielusta asti. Siksi se, että tällaiseen vilpittömyyteen ei uskota, tuntuu myös sielussa. Se koskee, se ahdistaa; miksi minuun ei uskota, miksi minua epäillään. Yritän olla hyvä ja tehdä hyvää, mutta minuun ei uskota. Miksi hän ajattelee, että minäkin pyrin hyötymään hänestä, ihan niin kuin kaikki muut?

Miksi vilpittömyyteen ja hyvään tahtoon on niin vaikea uskoa; miksi me epäilemme toistemme tarkoitusperiä niin paljon? Miksi emme pysty luottamaan toistemme hyvään tahtoon?

Uskon, että ihmisen, joka ei luota toisen vilpittömyyteen, luottamus toiseen on jossain vaiheessa rikottu todella tuskallisella tavalla. On syntynyt liian kipeä kokemus siitä, että ”silloin, kun luotin, silloin tulin satutetuksi”. Ne, jotka tarkoituksella pettävät ja loukkaavat ja satuttavat, tuhoavat luottamusta ihmisten välillä, kylvävät epävarmuutta ja epäluottamusta. Nämä ihmiset luovat muureja ihmisten välille.

Joskus on kuitenkin niin, että vilpittömyys ja toisesta välittäminen tarkoittavat tekoja, jotka satuttavat. Silloin tekoa ei ole tehty vahingoittamistarkoituksessa, vaan juuri päinvastoin. Tällaiset teot ovat rehellisiä tekoja, ne tulevat suoraan sydämestä. Ne tehdään rakkaudesta.  Sellainen teko on mm. teko, joka osoittaa, että ei suostu ylläpitämään ystävän elämän valhetta. Joskus välittäminen ja vilpittömyys tarkoittavat salaisuuksien tai elämän valheiden paljastamista, kipeän todellisuuden osoittamista.  Joskus tällainen paljastaminen pitää toteuttaa toisen puolesta, erityisesti silloin, kun toisella ei ole voimia tehdä sitä. Juuri näissä tilanteissa ihminen tulee helposti väärinymmärretyksi. Kuinka joku voi tarkoittaa hyvää, vaikka teko aiheuttaa toiselle kipua?

Totuus tekee joskus kipeää, mutta totuus parantaa aina ja se luo mahdollisuuden autenttiseen, aitoon ja rehelliseen elämään. Ystävä ei koskaan ylläpidä elämän valhetta; todellinen ystävyys tarkoittaa sitä, että toimii toiselle rehellisenä ja kirkkaana peilinä; näyttää toiselle minkälainen hän on. Ystävä näyttää toiselle tämän varjon, sen puolen, mitä toinen ei vielä itsessään näe. Rehellinen ystävä ei mielistele, vaan on rehellinen puheissaan ja teoissaan. Hyviltä ystäviltä opimme itsestämme eniten. Nämä ystävät ajattelevat toista enemmän kuin itseään, nämä ystävät ovat valmiit koettelemaan ystävyyttään, jotta voisivat olla rehellisiä peilejä toisilleen. He eivät ole narsistisia, toista manipuloinnilla hyödyntäviä ihmisiä, vaan he ovat aitoja kanssaihmisiä, jotka auttavat elämässä eteenpäin.

Rehelliset ja rohkeat hyvää tahtovat ja hyvää tarkoittavat ystävät ovat parasta, mitä voimme elämältämme toivoa.