Kirjoittaja on entinen tv-juontaja ja nykyinen sekatyöläinen. Nuppu Stenrosin lisäksi keskiviikkokolumnisteina vuorottelevat kirjailija Kaarina Davis, sielunhoidon tutkija Miia Leinonen sekä Hidasta elämää -sivuston toinen perustaja Sanna Wikström.

- – -

Halusin aloittaa vuoden 2012 dramaattisesti uhrautumalla tieteelle. Päätin ottaa osaa Helsingin yliopiston meditaatiotutkimukseen ja altistaa elämäni tieteelliselle tarkastelulle. No, sittenhän siinä tietenkin kävi niin, että minut valittiin siihen verrokkiryhmään. Arpomalla. Mikä nuiva tuuri. Siis totta kai tiedän, että sellainen pakollinen ryhmä pitää uskottavassa tieteellisessä tutkimuksessa olla, mutta silti. Mikä karvas pettymys.

Verrokkiryhmäläisenä tehtäväni on tutkimuksen aikana olla meditoimatta. Eli oleellisesti ei tehdä mitään muutosta. Se siitä uhrautumisesta. Noh, sitten mietin, että miten käyttäisinkään ne meditoimiseen korvamerkityt minuutit, jotka juuri sopivasti vapautuivat uudelleen jaettaviksi. Kirjoittaisinko joka päivä yhden jääkaappirunon vai kutoisinko muutaman rivin kaulahuivia tai opettelisinko sittenkin kaikkien Afrikan maiden pääkaupungit.

Päätin sijoittaa 20 minuuttiani siivoamiseen. Mielenrauhan tavoittelemisen sijaan raivaisinkin konkreettisesti tilaa ja järjestystä nurkkiini kerääntyneeseen kaaokseeni. Herkuttelin hykerryttävällä ajatuksella, miltä kahden tutkimuskuukauden kuluttua yksiössäni näyttäisikään. Tavaroilla olisi oma paikka ja vähitellen kaikki turha ja tarpeeton olisi kadotettu kaappiin tai kärrätty kirppikselle.

Entä, jos sinulla olisi kätevät ylimääräiset 20 minuuttia joka päivä käytössäsi, mihin sinä aikasi laittaisit? Olisitko valmis altistamaan elämäsi jollekin uudenlaiselle tarkastelulle? Lukisitko kirjaa, nojailisitko ikkunanpieleen, opettelisitko kuusi uutta ranskankielen sanaa, nostaisitko jalat tai kädet ylös vai leipoisitko raparperipiirakan?

Eikö olekin hyrisyttävä ajatus? Vai seuraako sitä kenties varjon lailla syyllisyys, että sitä muka tekisi jotain ihan vain itsekseen tai nostattaako se perässään jotain muita ääniä? Esimerkiksi mukavuudenhalua ja muutosvastarintaa, on helpompaa pitäytyä vanhassa. Kenties ei voisi mitenkään ehtiä joka päivä tai ei ainakaan niinä päivinä, kun on kiirettä töissä tai jotain.

Jokaisella meistä on oma tekosyylista. Ainakin minulla on, kun kaappien siivous taikka mapitus ei innosta. Aina olisi tarjolla parempaakin tekemistä. Mutta niinhän se taitaa kuitenkin olla, että minä itse päätän ajastani ja minä voin valitan, miten minuuttini käytän.

Entä jos tekisit laillani oman kokeilusi, jospa sopisit treffit itselle tärkeän asian äärelle tai kokeilisit jotain uutta ja viipyisit sen parissa hetken joka päivä. Tulos ei ehkä olisi näkyvä heti kymmenen minuutin kuluttua, mutta muutamassa kuukaudessa saisi varmaan aikaan jo yllättäviäkin muutoksia. Haastan sinut antautumaan kokeilulle.

Omaa kahdenkymmenen minuutin siivoustutkimukseni tulosta tuskin julkaistaan tiedelehdessä, mutta se tuntuu lieventäneen huomattavasti karvasta pettymystä paikkaani verrokkiryhmässä.

Nollien sijaan voisi miettiä, mistä muusta palkka voi koostua kuin rahasta. Kun fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet on tyydytetty, mitä sen jälkeen tavoitellaan?

Kuva: Carlos Porto / FreeDigitalPhotos.net

Mitä työstä voi saada palkaksi?

1. Iloa.

Työstä syntyvää iloa kutsutaan myös työniloksi. Positiiviset tunteet luovat aloitteellisuutta ja vapauttavat energiaa. Ne lisäävät myös sosiaalisuutta ja luovuutta. Lisäksi positiivisia tunteita kokevan elämä tuntuu sujuvalta ja helpolta. Iloa kokeva ihminen on myös välittömässä toiminnallisessa vuorovaikutuksessa maailmaan.

2. Energiaa.

Palkkana työstä voi olla myös hyvä energia, virta. Hyvä energia syntyy kokemuksellisesta hyvästä yhteydestä toiseen ihmiseen tai ympäröivään maailmaan. Se on se ”hyvä fiilis”, jota esimerkiksi tapaamisen jälkeen on vaikea selittää. Lisääntynyt hyvä energia saa meidät tuntemaan elämän mukavaksi ja säteilemään sisään- ja ulospäin.

3. Hyödyllisyyden tunteen.

Työ on auttamista, kaikki työ on auttamista. Asiantuntijat sanovat, että työn miellekkyys kärsii, jos emme tiedä, miten oma työmme hyödyttää kokonaisuutta. Kääntäen: Tunnemme kuuluvamme kokonaisuuteen, kun voimme auttaa muita. Tunnemme yhteenkuuluvuutta.

4. Rahaa.

Perinteisen näkemyksen mukaan palkka on yhtä kuin raha. Mutta todellisuudessa tuossa vaihtokaupassa vaihdetaan muutakin. Se, mitä lopulta vaihdetaan ja missä suhteessa, on jokaisen henkilökohtaisen arvion ja priorisoinnin tulos.

Lähteet:

Jouni Luukkala: Jaksaa, jaksaa, jaksaa… – työhyvinvointitaitojen kirja, Tammi 2011
Marja-Liisa Manka: Työnilo, WSOYpro 2011
Edu.fi
Maslowin tarvehierarkia
Arto O. Salosen luento ”Kestävä kehitys kulttuurisen muutoksen suuntana” (14.2.2012)

Maanantaipäivän Työ tulevaisuudessa -palstalla asiantuntijat maalailevat uudelleen tulevaisuuden työskentelytapaa ja sitä, mihin työelämä on menossa. Kirjoittajina vaihtelevat nyt vuorossa oleva KTM, J-Impactin kehityspäällikkö Tommi Lindholm sekä KTT, J-Impactin toimitusjohtaja Jari Salminen; FT, YTM, työhyvinvoinnin ja johtamisen professori Marja-Liisa Manka; Redesigning 925-hankkeen vetäjä Pekka Pohjakallio sekä Sari Laine ja ex-Nokia-johtaja, johtajuuskouluttaja Anne-Liisa “Annu” Palmu.

Hollantilainen kokoustiloja vuokraava Seats2meet.com (jatkossa S2M) oli muutama vuosi takaperin mielenkiintoisessa tilanteessa. Finanssikriisin saapuessa yritys sai huomata, että suuret yritykset vähensivät heti ensimmäisenä matkustus- ja kokouskuluistaan. Tämä johti siihen, että muutamasta suuresta asiakkuudesta riippuvaisen S2M:n liikevaihdosta suli huomattava osa kertarysäyksellä. Jotain piti siis tehdä.

S2M ryhtyikin miettimään, miksi ihmiset ylipäänsä kokoontuvat samoihin tiloihin – missä on tämän yhdessäolon aito lisäarvo? Yleisimmäksi syyksi löytyikin tiedon (kyllä; myös hiljaisen) jakaminen. Tämän huomattuaan yritys ryhtyi toimiin. Se perusti kokoustilojensa yhteyteen yhteisen lounge-tilan, jossa on ilmainen verkkoyhteys, ilmaista kahvia, ilmaista ruokaa ja ilmainen istumapaikka. Näiden palveluiden käyttämiseen on vain yksi ehto: Käyttäjän pitää kirjautua tilan sosiaaliseen verkostoon, luoda sinne oman profiilinsa, johon kirjoittaa ammatilliset kiinnostuksen kohteensa sekä pätevyytensä ja lupautuu auttamaan muita samassa tilassa olevia samoihin ehtoihin suostuneita henkilöitä. Tämä profiili näkyy sitten kaikille samaan tilaan saapuville henkilöille, joten apua tarvitseva löytää sitä mahdollisimman helposti.

Tämä suhteellisen yksinkertainen ratkaisu johti siihen, että S2M ei enää tarvitse erillistä markkinointiosastoa vaan ihmiset suosittelevat palvelua poikkeuksetta sosiaalisen median puskaradion kautta. Nuoret osaajat eivät enää mene kokoustamaan hotellien auloihin kahvikupin hinnalla – ilmaisen wlanin toivossa –vaan suuntaavat S2M:n tiloihin. Lounge-tilan ollessa täynnä nykyajan tietotyöläisiä valmiina auttamaan ovat S2M:n muutkin kokoustilat alkaneet kiinnostaa suurempiakin yrityksiä. Lounge-tilassa on siis käytännössä vapaaehtoisuuteen pohjautuva, jatkuva tiedonjako- ja auttamisseminaari käynnissä. S2M ei enää ole riippuvainen muutamasta suuresta asiakkuudesta, vaan itse asiassa suurin osa liikevaihdosta syntyy pienten yritysten kautta.

Tässä esimerkissä ei lisäarvoa lähdetty miettimään ensin rahan kautta vaan fokukseksi otettiin aidon lisäarvon tuotanto organisaation jäsenille sekä sidosryhmille. Raha on (varmasti hyvin tervetullut) sivutuote.

Tästä on kyse, kun puhutaan organisoitumisen tuomasta lisäarvosta. Lisäarvosta, jota ei mitata rahassa, vaan aidossa hyödyssä verkoston jäsenille. Kun annat paljon, saat enemmän. Laadukasta toimintaa!

Kuva: Tom Curtis / FreeDigitalPhotos.net

Deepak Chopra kertoo kirjassaan Vapauta energiasi, toteuta itseäsi (Otava 2011) tarinan bušmanneista ja paviaanista:

”Etelä-Afrikan alkuperäisasukkaiden, bušmannien, kerrotaan käyttävän nokkelaa menetelmää veden löytämiseksi. Bušmannien pitkään asuttamilla aavikkoalueilla – bušmanneja pidetään vanhimpina yhä olemassa olevana ihmiskunnan haarana – vettä on niukalti, ja sitä on vaikea löytää kuivalla kaudella. Yksi olento kuitenkin kykenee aina paikallistamaan mitä vaikeimmin löydettävät lähteet ja lammikot, nimittäin paviaani.

Bušmannit saavat paviaanit näyttämään veden sijainnin asettamalla herkullisia pähkinöitä onttoon puunrunkoon. Kätkön suuaukko on juuri ja juuri paviaanin käpälän mentävä. Kun paviaani kurottautuu nappaamaan käpälänsä täyteen pähkinöitä, se ei saa vedetyksi kiinni puristettua nyrkkiään aukosta ulos.

Paviaani on niin ahne, ettei se halua päästää pähkinöitä otteestaan, joten se juuttuu kiinni. Tunnit kuluvat, ja lopulta paviaanille tulee niin kova jano, ettei se voi enää pysyä paikallaan. Se pudottaa pähkinät pois ja rientää etsimään vettä, bušmannit salaa kintereillään. Paviaanista on tietämättään tullut heille opas.”

Mitä siis tapahtui? Paviaani oli jumissa niin kauan kuin se piti kiinni haluamastaan. Mutta heti kun se päästi irti, se sai vapautensa.

Millaiset asiat pitävät sinut jumissa?

Psykoterapiaan perehtynyt Tiina Tikkanen (mm. Psykoterapiaopas – monta tietä itsetuntemukseen ja iloon, WSOY 1998) on julkaisut hyvinvoinnin työkirjan Minä kullanmurunen (omakustanne 2011), jonka mukaan todelliset onnistumiset ovat pieniä murusia, kykyjä.

Tikkasen kehittämä terapian tukimetodi on yksinkertainen ja konkreettinen: kyvyistä saa sujauttaa lasikulhoon pieniä värikkäitä kiven murusia (niitä, joita myydään askartelukaupassa). Murusia saa erilaisista kyvyistä:

Vihreillä kivillä kiität itseäsi kyvystä haistaa, maistaa, nähdä, kuulla ja koskettaa.

Sinisillä kivillä juhlit hetkiä, jolloin pystyt tavoittamaan yhteyden toiseen ihmiseen.

Valkeat kivet ovat maamerkkejä erilaisista tavoista, joilla pystyt hellimään itseäsi.

Oransseilla kivillä palkitset itseäsi kyvyistä tuntea monenlaisia tunteita.

Aniliinit kivet antavat inulle lisävoimaa ja napsahtavat purkkiin sen kunniaksi, että löydät tilanteeseesi uusia näkökulmia.

Murustelutekniikan avulla pienistä positiivisista huomiosta alkaa konkreettisesti ja silmin havaittavasti kertyä iso värikäs kasa. Vaikka aluksi suuri tuntui tavoittamattomalta! Samalla kun värikäs malja täyttyy, sisäinen äänikin muuttuu värikkäämmäksi. Ja näin muukin maailma alkaa näyttäytyä väreissä.

”Tiedät, että sinussa on kykyä nähdä asioiden aurinkoista puolta, voimaa nauttia, selviytyä elämästä ja antaa toisille tärkeitä asioita”, Tikkanen kirjoittaa työkirjan ohjeita seuranneille. Kukapa meistä ei haluaisi tietää jotain näin arvokasta?

”Pystyit valonsäteen nappaamaan kerran, pystyt siihen uudelleen.”

- – -

Tiina Tikkanen on opiskellut psykologiaa ja kartoittanut psykoterapioita kirjassaan Psykoterapiaopas – monta tietä itsetuntemukseen ja iloon. Tässä kirjassa hän kirjoittaa paitsi asiantuntijana myös vertaisena.

Tiina Tikkanen: Minä kullanmurunen – hyvinvoinnin työkirja, omakustanne 2011

8cl tyrnimehua
8cl porkkanamehua
8cl appelsiinimehua
8cl omenamehua
1 sitruunan mehu
½ l vichyä
Koristeeksi appelsiini- ja sitruunaviipaleita

Vinkki 1: Juomassa on paljon hedelmäisyyttä ja hapokkuutta, joten se soveltuu myös erittäin hyvin ruokajuomaksi. Mikäs sen freesimpaa kuin tuhti lounassalaatti ja kannullinen keväistä luonnonenergiajuomaa.

Vinkki 2: Jos juoma tuntuu sinusta liian hapokkaalta, voit lisätä sekaan juoksevaa hunajaa tai käyttää vichyn sijasta limonadia!

Vinkki 3: Valitse luomua, jos mahdollista.

Fakta: Tyrni on parasta suomalaista superfoodia. Tyrni tukee immuunijärjestelmää ja estää solujen hapettumista.  Marja sisältää reilusti flavonoideja,  hyviä rasvahappoja, entsyymejä, vitamiineja ja mikä parasta, se maistuu mielettömän hyvälle!
Lisää aiheesta: http://www.vinkkilanluomutuote.fi/tyrni.html