Miten selvitä ravintoviidakossa? Oppaana Olli Posti.

Niin maailmalla kuin meillä Suomessa on meneillään intensiivinen ravintokeskustelu. Moni on hämmennyksissä ravintosuositusten ja lukuisten muotiruokavalioiden viidakossa. Mitä pitäisi syödä? Mikä on ehdottomasti kiellettyä? Mitä on lupa syödä?

Olli Posti kuuluu pieneen tienraivaajien joukkoon, joka on uudistanut käsityksiämme ravinnosta ja avannut rohkeasti ikkunoita uudenlaiseen ajatteluun. Pyysimme tältä superfoodpioneerilta ja ”viidakkomieheltä” ajatuksia ja vinkkejä meille niin rakkaasta aiheesta eli laadukkaasta ravinnosta. Lue rauhassa ja pureskele hyvin.

T-Vitamiini

(Kirjoittanut Olli Posti)

Varoituksen sana: tämäkin viesti tulee sanojen kautta. Yritän tässä mallien avulla tarjota vapautusta mallien maailmasta. Piirtää karttaa kartalta poistumiseen. Kirjoitan paperille kuvan kolmannesta ulottuvuudesta, jonka voi nähdä vain paperin ulkopuolella, huomatessaan olevansa moniulotteinen olento eikä sellainen tikku-ukon karikatyyri jollaiseksi valtio suojatyövirastoineen yrittää meidät piirtää. Kerro minulle, kun bongaat sen vapauttavan oivalluksen täältä tekstin seasta – tai vielä parempi, kerro tarina. Piirrä kuva, sävellä laulu.

Kuten me kaikki tässä hallintointoilu-sirkuksessa, sinäkin olet joskus koittanut ravita kehoasi karttojen, mallien, käsitteiden mukaan. Se maailma, jonka haluan näyttää sinulle, on nimeltään ”todellisuus”, ja siihen voi saada yhteyden ainoastaan aistien ja kehon kautta. Sanat, kirjaimet, mallit ja teoriat lähinnä vain sulkevat silmiä – ne ovat kaikki sitä paperia; sitä, johon voidaan piirtää korkeintaan elämäänsä kyllästyneitä tikku-ukon symboleita. Minullakin olisi antoisampaa tekemistä kuin istua tässä kädet sidottuina; elämä kutsuu. Koska kuitenkin luet tätä, haluan kirjoittaa koodin koodimaailmasta poistumiseen; todistaa teoreettisesti miksi teoriaa ei tarvita, tai ainakin se on TYLSÄÄ 🙂

Toivottavasti nautit tästä yhtä fyysisesti kuin minäkin. Ota sellainen asento, jossa tunnet hapen virtaavan päähän saakka; jossa liikkeesi on sulavaa, jossa oleminen tuntuu nautinnollisen virtaavalle, jossa tunnet eläväsi, ikäänkuin laajentuen. Kyllä: paikallasikin liikut koko ajan. Todellisuudessahan kaikki on aina dynaamista, kaikki virtaa, värähtelee ja tanssii koko ajan. Staattisuuttahan esiintyy ainoastaan ihmisen keksimissä malleissa (ja lakikirjassa) – joilla ei siis ole mitään tekemistä elävän maailman kanssa. Eihän pyöräilykarttakaan väitä kuvaavansa maastoa, sehän sisältää ainoastaan symboleita, jotka parhaassa tapauksessa auttavat suunnistajaa tehtävässään, vaikkakin usein vievät huomion olennaisesta. Todellisen kokemuksen rikkaus ei tarkimmallekaan kartalle yksinkertaisesti tule koskaan mahtumaan.

Olet ehkä seurannut kansallista ravintokeskustelua viime kuukausina. Huomaatko, kuinka siinä aina yritetään saada ihminen syömään milloin minkäkin mallin, muttei koskaan maaston mukaan? Tuntuu, kuin koko hallintokoneisto asiantuntijoineen yrittäisi vietellä kansalaiset pois kehostaan; tottelemaan viraston määräämiä hiilihydraattiprosenttilukemia omien silmien sijaan. IHAN HASSUA 🙂

Kuka on oikeassa: karppaaja, paleo, raakaravinto vai lautasmalli?

EIHÄN SILLÄ OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ 🙂

Syö hyvää ruokaa – äläkä kuvittele prosessoidun teollisuusmoskan muuttuvan ”terveelliseksi”, vaikka se kuinka täydellisesti noudattaisi lautasmallin mittausprosentteja.

Tiede, kieli ja länsimainen mieli osaa jakaa asiat kategorioihin: omena, karppaus, viini, d-vitamiini.

Mikä sekä tieteelliseltä mieleltä että länsimaiselta kielenkäytöltäkin aina lähes täysin unohtuu, on se ainoa asia jolla on mitään todellista merkitystä!

millainen d-vitamiini? Hyvin imeytyvä kalaöljykapseli, vai peruspilleri jossa rasvaliukoista vitamiinia yritetään imeyttää lähinnä toksisilla täyteaneilla? Synteettinen kolekalsiferoli-eriste – vai kokonainen turskanmaksauute kaikkine tuntemattominekin ko-faktoreineen? Nyt piirretään jo vähän tarkempaa karttaa, joka ainakin yrittää huomioida jonkinlaisia laatutekijöitäkin. Silti luonto, todellisuus, on ratkaissut tämänkin jo aikaa sitten: aurinko, alasti koko iholle, ja talvella puoli kiloa villikalaa kuten viisituhatta vuotta sitten (kyllä, eskimokin, saamelainenkin saa helposti sen sata mikrogrammaa, viisikin tuhatta IU:ta d-vitamiinia päivässä läpi vuoden, ellei enemmän). Tänä päivänä teollisuus on saastuttanut kaiken kalan, joten suosittelen ottamaan samalla klorellaa elohopean ja dioksiinien sitomiseksi. Suosi hyvänmakuista klorellaa, jätä pahanmakuiset ensi kerralla ostamatta.

– tuore luomu omena siemenineen ja kuorineen – vai kuivattu, sokeroitu ja rikkidioksidilla säilötty kummallisuus? Tieteessä – tai ravintokeskustelussa – näitä harvoin osataan erottaa toisistaan, vaikka jo maalaisjärkikin kertoo kyseessä olevan kaksi täysin eri asiaa. Jokaisen kategorian, jokaisen sanan, substantiivin ja yleisnimen takaa löytyy lähes ääretön laatuskaala, parhaasta huonoimpaan ja kaikkeen siltä väliltä. Tämän laatu-kirjon olemassaoloa ei tiede nykyisellään tavoita ollenkaan; osittain rahoituksellisista ja poliittisista, osittain jo ihan metodologisistakin syistä. Kirjoitin juuri aiheesta tänne.

– vanhentunutta viljamunaa ja lisäaine-pekonia huonovointisesta eläimestä – vai tuoretta uunipataa aidoista aineksista? Molemmista voidaan käyttää sanaa ”paleo” tai ”karppaus”, vaikka ovatkin äärimmäisen kaukana toisistaan terveysvaikutuksiltaan (mausta puhumattakaan!).

– uskoisitko jos sanoisin, ettei laadukkaimmista alkoholeista tule darraa juuri ollenkaan – että seuraavanakin aamuna olo tuntuu jopa normaalia tuoreemmalle? Kyllä – ne kaikki kuuluvat samaan kategoriaan, saman termin alle, mutta vaikutukset voivat olla miltei päinvastaiset. Kaikki riippuu aina kyseisen tuotteen tasokkuudesta – ei siitä mitä ”tiede” sanoo punaviinistä yleisesti. Joka kerta kun joku sanoo ”kahvi on terveellistä” tai ”kahvi on pahaksi”, tai ”tupakka sitä ja tätä”, kysy aina MINKÄLAISTA, minkä laatuista tuotetta tarkoitat? Puhdasta vai myrkytettyä, perinteisesti valmistettua vai lisäaineilla kyllästettyä; alkuperäislajiketta vai ylijalostettua, vulkaanisesta vuoristomaaperästä vai plantaasipellolta. Luontoa tuhoavaa, vai sademetsää suojelevaa? Paikallisväestöä köyhdyttävää, vai holistisestikin ajatellen hyvää juttua?

Syö ihan mitä vaan. Mistä ikinä tykkäät. Mutta valitse niin maistuvaa, ettei sen maustamiseen kemikaaleja tarvita – eikä ketään tarvitse polkea missään tuotantoketjun vaiheessa, kun tehdään yhdessä oikeasti hyvää juttua. En minä tiedä, ovatko lisäaineet turvallisia vai vaarallisia. Mutta sen tiedän, että sellainen raaka-aine, joka moisia tarvitsee, on jo itsessään lähes vaarallisen huonolaatuinen 🙂 Vanhentunut, eltaantunut, teollisesti käsitelty, keskusvarastoissa makuutettu, väärin kasvatettu, teollisesti ruokittu, torjunta-aineilla kyllästetty, väkilannotteilla pilattu, formaldehydillä ”puhdistettuun” muoviin pakattu… Ihmiselle sopimaton – minkä huomaa aterianjälkeisenä väsähtämisenä. Tai vaikkapa uuden ”laatu”vaatteen aiheuttamana kutinana selässä (”made in china”).

Moni ei uskokaan, miten maukkaita aarteita löytyy jo ihan lähikaupasta. Ja kuinka helposti niistä saa äärimmäisen maistuvaa ruokaa, vaikkei oikeastaan osaisi aluksi oikein varsinaisesti kokatakaan. Yhtään keino-esanssia ei tarvita, kun kaikki tarvittava ”esanssi” löytyy luonnosta itsessään – ja voittaa niin maussa kuin vaikutuksessakin kaiken insinööritekniikan, elintarvikekemian ja ruokapolitiikan reilulla turvamarginaalilla.

Usein laatu maksaa enemmän – mutta toisaalta tulet täyteen vähemmällä. Olo on kevyempi. Ja joskus se kaikkein ravitsevin tapaus saattaakin löytyä jopa kaikkein halvimmalla. Tietenkin laadukas luomuliha maksaa mautonta marinadisuikaletta enemmän. Ja tietenkin tuoreruokittu niittyliha kustantaa vielä luomuakin huomattavasti isommin. Mutta silti: omat älyttömän herkulliset niittylihani noudan noin 8 euron kilohinnalla, kätevinä annospaloina valmiina uunivuokaan & soppakattilaan. Tietenkin tuorein luomulohi maksaa maltaita; yleensä noin 30 euroa kilolta. Omani saan silti kahden euron kilohinnalla; alle kymmenes-osalla normihinnasta: kysyn kauppahalleista kalanpäitä tai ruotoja, perkuutteitä; juuri niitä osia, jotka sisältävät parhaiten makua, ravinteita, ja nykyruokavaliosta lähes kokonaan puuttuvia alkalisoivia alkuaineita, jotka tasapainottavat olotilaa ja vahvistavat etenkin luustoa. Ravitsevimmat riistaluut voi saada jopa euron kilohintaan. Hiljattain löysin myös luomunaudan luita vajaan kahden euron kilohinnalla. Ravinnetiheää ruohoa syöneen eläimen pehmeästi luuytimestä tulee melkein ravinnehumalaan – eikä ainakaan hinnassa tarvitse kilpailla toisten ostajien kanssa. Karmisesti et ole aiheuttanut yhtään ylimääräistä kuolemaakaan, hyötykäyttämällä ne osat jotka olisivat muuten päätyneet kaatopaikalle.

Ruoka ansaitsee huomattavasti enemmän huomiotamme, ehkä jopa budjettiammekin, kuin tänä päivänä sille suodaan. Panostamme kulttuurina kokkailuun, ravintolan valintaan ja herkullisen raaka-aineen metsästykseen vähemmän aikaa, energiaa ja valuuttaa kuin koskaan aiemmin KOKO MAAILMANHISTORIASSA. Tietenkin seuraukset näkyvät katukuvassa, työpaikoilla, koko kansan yleisessä energiatasossa, luovuus-työryhmän innovaatioiden olemattomuudessa, kroonisten tautien räjähdysmäisissä nousukäyrissä. Lääketeollisuus tykkää; kansa kärsii. Onneksi kehitys on äärimmäisen helppo kääntää takaisin oikeaan suuntaan – kiinnostumalla uudelleen siitä, mistä kaikki aiemmatkin sukupolvet olivat ihan luonnollisesti kiinnostuneita: mistä saadaan tänään hyvää ruokaa!

Mikä mukavinta, yhdelläkään aiemmalla generaatiolla ei ollut herkutteluun niin monipuolisia mahdollisuuksia, kuin meillä nyt on! Tarjonta niin ravintoloissa, kahviloissa kuin lähikaupoissa on sekä laajempi että laadukkaampi, kuin se on koskaan ennen ollut tällä planeetalla. Kunhan tietää mitä etsii. Kymmenentuhatta brändituotetta sisältävät ihan samat kymmenen raaka-ainetta ja sata lisäainetta kuin kaikki muutkin – joten sieltä sitä monipuolisuuden rikkautta ei todellisuudessa löydy. Ja kyllä: maissiglukoosisiirappi ja modifioitu maissitärkkelys ovat peräisin ihan samasta geenimanipuloidusta raaka-aineesta. Myöskään teksturoitua soijaproteiinia ja hydrolysoitua soija-jotain ei voi laskea kahdeksi eri raaka-aineksi. Tässä jotain vinkkejä, niin ravintoloihin kuin ruokakaupoillekin:

– aito suola maistuu hyvälle, synteettinen keinosuola pilaa ruoan maun. Aitoja tapauksia ovat mm. raffinoimaton (yleensä harmaa) merisuola, ja punainen ruususuola. Suosi ravintoloita ja tuotteita, joiden suolaa ei ole raffinoitu. Moni kokee yllättävän verenpaineenlaskun jo tämän yhden muutoksen ansiosta.

– Öljyjen laatu lähes määrää, mikä olo on aterian jälkeen. Yleensä kylmäpuristettu, tumma lasipullo on parempi kuin läpinäkyvä muovinen. Single Estate voittaa sekoitukset. Kautta linjan pätee, että sellainen tuote, jonka alkuperä on tiedossa (jopa yhden tilan tarkkuudella), voittaa hämärät miksaukset ties miltä mantereilta. Mitä tarkemmin alkuperästä halutaan kertoa, sitä enemmän kertomiseen on yleensä myös syytä. Ja mitä vähemmän halutaan antaa kuluttajalle tietoa kulissien takaa… no, siihenkin yleensä hyvät syyt. Jopa niin hyvät, että tulisi paha olo jos tietäisit. Siksi jopa EU sensuroi yhden kirjan, jossa näitä olisi todella paljastettu. Onneksi naapurimaan Nilssonin kirjat kertovat sentään jotain.

– maustet kannattaa ostaa luomuna, ja mieluiten kokonaisena – huikea ero maussa perus santamarioihin verrattuna. Herkullisen ruoan valmistaminen helpottuu entisestään.

– tuontihedelmissä on hyvä suosia luomua. Samoin maitotuotteiden kohdalla luomusta usein kannattaa maksaa – paitsi sitten kun arvelee alkuperän olevan vielä luomuakin parempaa, eli ihan oikeaa ruohoa syönyttä onnellista eläintä. Vinkki: vuohi ja lammas on miltei aina hyvää; luomuakin parempaa. Ainoastaan lehmä alistuu tehotuotantoon ja geenimuunneltuun maissirehuun.

– yleensäkin aito on parempaa kuin keinotekoinen. Tarvitsemmeko todella ravintotiedettä kertomaan, kumpi on tehty ihmistä varten: voi vai margariini? Pelkkä historian tunteminen luulisi riittävän, ja makuaisti viimeistään.

– viljaa, sokeria – ja myös maitoa – voi ihan huoletta vähentääkin. Ei ihminen tarvitse niistä mitään, vaikka toki itsekin nautin edelleen laadukkaita makeuttajia, alkuperäisempiä viljoja kuten Spelt, Emmer ja maatiaisohjra, ja tähän päivään asti aidoimpina säilyneitä hapanmaitotuotteita. Oletko kuullut jo pensasrukiista? Tykkään syödä monipuolisesti, ilman rajoja – mutten ikinä menisi väittämään ihmisen tarvitsevan tehoviljaa tai teollisuusmaitoa elääkseen :). Pikemminkin päinvastoin… ja luonto kiittää myös, heti kun korvataan tuhoisaa monokulttuuria millä tahansa maaperä-ystävällisemmällä. Suurin osa maapallon ihmisistä tälläkin hetkellä elää ilman prosessoitua maitoa ja nykyisenkaltaista gluteiinivehnää. Tai ainakin hetki sitten, voi olla että jättiteollisuus on ”kehitysavun” kautta onnistunut ujuttamaan myrkkynsä jo hyväkuntoisempiinkin maihin.

– paikallinen on yleensä tuoreempaa (ja siten myös maukkaampaa) kuin kaukaa tuotu väljähtäneempi versio. Tietenkin. Paikallinen ei tarkoita jotain, mikä myydään ”lähiruoka”-termillä – vaan jotain mikä on ihan oikeasti kasvatettu lähitilalla, ja tilalla on ihan oikea nimi ja viljelijä, parhaassa tapauksessa suora puhelinnumerokin. Unelmatilanteessa tuote on tullut pöytään tai lähikauppaan täysin ilman välikäsiä tai välivarastoja. Suoraan, läheltä.

– Mitä ikinä ostaakaan valmiina ja pakattuna tuotteena, kannattaa yleensä olla luomua: soijamaito, mysli, karkki, mikroateria… kaikki se, missä on enemmän kuin pari-kolme valmistusainetta pakkauksen kääntöpuolella listattuna. Vertaa ensi kerralla normi-Ruispalan ja luomuRuispalan sisällysluetteloa! Luomussa on vain, mitä siellä kuuluukin olla. Mainstream-versiossa koreilee lisäksi hiiva, vehnä, extra-vehnägluteiini, ja runsaslukuinen E-koodisto. Katso ja hämmästy! Seuraavan kerran leipähyllyllä, aika silmiäavaava kokemus, luomun hyväksi. Toki kaikkein parhaat tuotteet puolestaan harvoin ovat luomusertifikaattia nähneetkään: aidoilla luontoa rakastavilla pientiloilla ei ole moiseen varaa, aikaa tai kiinnostusta (tai byrokratiaosaamista), ja useissa tapauksissa sertifikaatissa nimenomaan kielletään kaikkein perinteisimmät menetelmät, kuten koivuntuhkalannoitus. Siksi huippuravintolassa tai -kahvilassa ei kannata kysellä luomun perään, koska se viini on luultavasti luomuviiniä huomattavasti parempaa, ja samoin se vulkaaninen vuoristokahvi. Kuitenkin jättitehoviljeltyjen perus-’elin’tarvikkeiden kohdalla luomu on aina varma valinta.

Haluan tarjota sinulle vapauden syödä ihan kuinka vaan; miten mieli tekee ja mistä tykkäät; mitä himoitset juuri nyt? Mitä haluaisin tänään, mistä tulisi todella hyvä olo? Kuitenkin jos tahdot edelleen syödä tietyn ohjeen mukaan, sekin toimii! Kunhan suuntaa huomion termien ja erisnimien lisäksi raaka-aineen laatuun. Jos personal trainerin päiväohjeessa lukee ”300 grammaa jauhelihaa”, osta toki jauhelihaa! Mutta valitse luomua, ja mahdollisimman tuoretta (selviää pakkauspäiväyksekstä). Mikäli jossain vaiheessa haluat löytää vielä luomuakin maukkaampaa (ja siten luonnollisesti ravitsevampaa, voimakkaampaa) jauhelihaa, kokeile kauppahallin hevosta, hirveä tai vaikka uusseelannin lammasta. Porojauhelihaa pakkasesta; tuoretta peuraa? Sipulin merkitystä en voi ylikorostaa jauhelihan valmistuksessa.. ja saa sitä voitakin käyttää. Aito eli raffinoimaton suola tekee ruoasta herkkua, ja voihan sitä valkosipuliakin aavistuksen murskata sekaan. Kasvikset ja liha ovat aina kiva juttu yhdessä, ja lautaselle lisätty pastöroimaton viinietikka tai muu hapan maku auttaa sulatuksessa myös. Maistuisiko luomupaprika rasvaisen ja suolaisen jauhelihan seassa?

Yleisesti ruoan valmistuksessa kannattaa suosia vesihaudetta, höyrykeitintä, blenderiä, soppakattilaa, uunivuokaa, mehustintakin, ja enimmäkseen alle sadan asteen lämpötiloja. Tai jos tekee thai-tyylistä wokkia, voi lämpötila käydä korkeanakin – mutta kasviksetkin jätetään silti rapeiksi. Mitään ei kuumenneta kuoliaaksi; kaikki on ihanan maukasta vielä lautasellakin. Kalassakin rasva pidetään juoksevana. Jopa jauhelihassa saa olla aavistuksen verran punaista tallella. Viimeksi ostettiin kauppahallista jotain hevosen kylkeä, eli huippulaadukasta lihaa alle kuuden euron kilohintaan. Paistettiin voissa ja Herbamaressa siivuja, hieman chilia sekaan kun ei perus pippuria löytynyt, taisi olla valkosipuliakin. Huomattiin, että hyvä lihahan maistui raakana jopa paremmalle; ei tarvinnut kuin hieman ”marinoida” pannulla pienessä lämpötilassa, niin että pinta hieman sai väriä. Tuli ihan erilailla energiaa kuin kokonaan kuumennetusta lihasta – ja tuntui sulavankin selvästi paremmin.

Eilisessä Michelin-ravintolassa havaitsin keittiön noudattavan samaa periaatetta oman laatulihansa kanssa – ja hyvää oli! Mitä parempia raaka-aineita alat löytää, sitä vähemmän niitä haluaa enää edes kuumentaa. Onneksi yhdeksän ruokalajin tasoista safkaa saa lähes ilmaiseksikin – kunhan tietää parit taikasanat, millä pääsee laadun jäljille. Todella tasokkaat ja tuoreet kananmunan keltuaisetkin maistuvat valtavan hyvälle raakana – kun taas perus kaupan luomuvilja-munaa en ikinä saisi suusta alas kuumentamattomana. Nykyisenkaltainen viljaruokinta pilaa niin ihmisen kuin eläimenkin – kun taas luonto, ympäristö ja kauppakin tarjoaa kaikenlaista valtavasti maukkaampaa, värikkäämpää, voimallisempaa ja tasapainoisempaa. Kysy vaikka aidolla eli luomusertifioimattomalla pientilan pihalla käyskentelevältä kanalta, joka metsästää maissi-soija-vehnärehun sijaan ruohonkorsia ja heinäsirkkoja.. Vihreää, tuoretta, elinvoimaistakin välillä – ei pelkkää viljaa tai maailman kaikkien aikojen mauttomimmaksi jalostettua juuresta kuten lautasmallin perusteettomimmalla puolikkaalla. Toki viljaakin voi syödä, mutta kokeile spelttiä ensi kerralla. Huomaa myös, että perunan lisäksi on olemassa satoja muitakin juureksia, joista joka ikinen ajaa saman asian, mutta monin verroin maukkaammin, värikkäämmin ja kehon ravinnevarastoja jopa täydentäen eikä pelkästään kuluttaen.

Jonain päivänä saatan saada 80% energiastani rasvoista. Joku toinen päivä voi vaikka hedelmä maistua. On luonnollistakin, että keho saa vaihtelua, välillä lepoakin. Joskus ei kiinnosta syödä ollenkaan. Ruokavalio saakin vaihdella, elää. Ainoastaan (tuoretta) vihreää, ja hyvää nesteytystä, suosittelen muistaman nauttia mieluiten joka päivään. Kaikessa muussa voi huoletta pitää välipäiviä, jos sille tuntuu. Itse unohdan turhan usein jopa nämä tärkeimmätkin – eikä sekään haittaa.. Ainakin tiedän, missä voin parhaiten petrata: vihersmoothie, luomukurkku-luomusellerimehu sitruunalla ja punajuurella, persiljalla… Tai vaikka Moringa-jauhe kookosveden seassa. Maukas tuoresalaatti.

Luonto on luonut automaattisen mekanismin ravitsemuksen optimointiin. Mekanismin nimi on tunne, nautinto ja mielihyvä. Mieliteko. Elintarviketeollisuus on löytänyt saman mekanismin, ja kääntänyt sen osakkeenomistajiensa eduksi (aivan kuin lainsäädäntö tänä päivänä määrää), ihmistä vastaan addiktiivisilla kemikaaleilla kuten natriumglutamaatti (E621) tai mm. ”luonnollinen aromi” -sanan alle piilotetut salaiset keinokemikaalit, joiden sisältöä ei tarvitse paljastaa edes viranomaisille.

Mitä tarkoittaa otsikossa mainittu T-vitamiini? Tuoreutta tietenkin. Ihan yhtä tärkeä on myös L-vitamiini (Love), N-vitamiinista puhumattakaan (nautinto). Elin itsekin jossain välissä turhan pitkään pitkälti valmiiksi pakatuilla superfood-tuotteilla. Niissä saattoi teoriassa olla ravintosisältö kohdillaan, muttei mikään pärjää tuoreelle biodynaamiselle kasvikselle jossa on vielä nesteetkin tallella, perulaiselle luomu inkiväärille ja tuorekurkumalle, tuoreelle peuran maksalle luineen, voimakkaille vihreille tuoreyrteille. Syvälle nesteytykselle – ja aidoimmalle voille, jonka jälkeen jopa luomuvoihin palaaminen käy vaikeaksi…

Elastisesta kannattaa katsoa mallia:

Mies tunnetaan siitä, että hän on vuodesta 2009 lähtien syönyt ”luolamiesten tapaan”, eli mukaillut ruokavaliossaan kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua paleoruokavaliota. Kuntoilun kautta aiheesta innostunut rap-tähti sai kipinän ystävien ja nettiblogien kautta.

– Olen noudattanut sitä enemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä olen muokannut siitä omanlaiseni ruokavalion, jossa mä kuitenkin syön aika paljon hiilareita. Saatan syödä vähän välillä ihan mitä vaan. En kuitenkaan ihan hardcorena noudata. Silloin, kun aloitin ja koklasin, se oli tiukempi.

– Siitä on tullut energisempi olo. Sitä ennen söin paljon valmisruokia, ja ne on jääneet kokonaan pois. Kaikki roskaruoka on jäänyt pois, se on varmaan suurin juttu. Nyt syön vaan niin sanottua hyvää ruokaa, se on jo paljon, summasi luomua kannattava mies.

Lähde: Stara.fi

Lapsethan ne ovat tämän yhteiskunnan selvästi osaavimpia ravintokouluttajia ja -asiantuntijoita. Popsivat mitä mieli tekee, milloin huvittaa, rakastavat aitoja makuja; luonnon voimakkaat tuoreutta ja laatua indikoivat värit ja tuoksut vetävät vauvoja puoleensa luontaisesti. Lautasmalli herättää lähinnä jokeltelua. Vierastavat kemikaaleja, niin kauan kun tarjolla löytyy aidotkin versiot. Mitä, jos annettaisiin taaperoiden opettaa meidät uudelleen Syömään – ja annettaisiin miljoonia Elämiä tuhonneille ”aikuisille” saapasta suojatöistä? Ihan ystävällisesti tietenkin. Niin minä olen jo aikaa sitten tehnyt, oman elämäni osalta. Tänä päivänä kuuntelen itseäni – koska tunteeseen sisältyy tarkempaa, todellisempaa, suorempaa ja tuoreempaa informaatiota kuin kaikkiin vanhahtaneisiin mallirakenteisiin yhteensä.

Kartalla näet ehkä vihreää peitettä; maastossa näet metsän. Kumpi on kiinnostavampi, kumpi todellisempi? Ihan hassua jäädä väittelemään, ”kenen kartta on oikeassa”, tai ”miten tätä mallia pitäisi muuttaa”, kun eiväthän ne edes yritä kuvata todellisuutta. Jos haluat kuvata maisemaa, maalaa taulu tai askartele pienoismalli (tosin siihenkään ei vielä mahdu edes liikkuvia osia, vaikka olisikin jo askel ylöspäin). Mitä, jos lopetettaisiin ihan kokonaan syömästä mustien suorakaide-symbolien mukaan, ja mentäisiin sisään itse rakennukseen? Sieltähän löytyy vaikka mitä – koko keholle tutkittavaksi ja aisteille nautittavaksi. Nyt lähden spurttailemaan kohti illan seikkailuja, kun olen niin täpinöissä päivän paristakymmenestä superfoodista ja loistavasti sulaneesta normisafkasta salaatteineen. Juoksen ehkä taas kirkonportaat ylös, ja kiipeilen alas kiviseiniä pitkin. Tiedän, ettei niin saisi tehdä 😉


Tsekkaa myös Ollin Supermarket Survival, joka on kahden kuukauden valmennusseikkailu aidon ravinnon maailmaan. Lue lisää -> täältä.