Uusi päivä: Läsnäolon ja aidon hyvinvoinnin lahja tulee kohtaamalla oma lapsuus

Miksi elämäntapamuutosten tekeminen on toisille helppoa ja toisille jopa niin pirun vaikeaa? Olemme toki erilaisia persoonallisuuksia; toinen suorittaa tehokkaasti mitä vaan, kun toiselle pepun nostaminen sohvalta on työn ja tuskan takana.

Loppupeleissä kuitenkin ne muutokset, jotka vievät meitä kehittävällä ja terveellä tavalla eteenpäin ja oikeaan suuntaan, mahdollistuvat pitkälle siitä, kuinka paljon arvostamme ja rakastamme itseämme. Se, kuinka paljon arvostamme ja rakastamme itseämme, juontaa juurensa hyvin pitkälle lapsuudestamme. Olemmeko saaneet riittävästi huolenpitoa, hellyyttä ja rakkautta? Ovatko perustarpeemme huomioitu eli olemmeko kokeneet riittävästi turvallisuutta, vaihtelua ja erityisyyttä rakkauden lisäksi.

Valitettavasti hyvin monella on jollain lailla rikkinäinen lapsuus tai nuoruus. Jos ei fyysisesti niin sitten psyykkisesti. Vanhemmat ovat eläneet aikakaudella, jossa hallitsevia arvoja ovat olleet ja ovat edelleen kiire, työkeskeisyys ja uraan panostaminen yleensä tunteiden sivuuttamisella ja lapsen emotionaalisten tarpeiden täyttämättömyyden kustannuksella. Jos äiti tai isä eivät saa aikaa tai tilaa käsitellä oman lapsuutensa ”traumoja”, ne siirtyvät suoraan lapselle. Sukupolvien takaiset tunnetaakat siirtyvät siis aina vaan eteenpäin, kunnes jollain on kapasiteettia päästää niistä irti.

Juuri nyt voimme onneksi ymmärtää, että olemme vapaita valitsemaan, millä tietoisuudella kasvatamme lastamme – pelot kohdaten vai pelkoja vältellen. Uskaltamalla kohdata ”pimeän puolemme” eli sen, jonka päälle olemme rakentaneet suojamuurin, kukin omanlaisensa, vapautamme itsemme elämään elämää paljon täydemmällä kapasiteetilla. Samalla turvaamme lapsellemme psyykkisesti ja emotionaalisesti rikkaamman ja eheämmän kasvatuksen.

Kerta kerran jälkeen olen huomannut, että ne ihmiset, jotka ovat aidosti vapaita ja elävät täyttä elämää, uskaltavat kohdata ne synkimmätkin asiat itsessään ja oikeastaan jopa puskevat kohti tilanteita, jotka mahdollistavat niiden paljastumisen. Emmehän oikeasti tiedä, mitä pelkäämme ennen kuin olemme ”pelottavassa” tilanteessa. Ja kun emme tiedä pelkojamme, tunnemme itseämme hyvin vähän. Meidän on tultava ystäviksi niin varjojemme kuin valovarjojemme kanssa. Tällöin ei ole tarvetta elää feikkielämää, pitää yllä minkäänlaista roolia tai paeta nykyhetkeä johonkin tyhjänpäiväiseen tekemiseen. Tällöin annamme myös lapsillemme (tai tuleville sellaisille) parhaan mahdollisen kuvan ihmisestä, joka on aito ja rehellinen.

Jatkuvasti syvenevä itsetuntemus onkin avain siihen, että elämästä tulee aidosti hyvinvoivaa ja kokonaisvaltaista. Tällöin on todella helppo panostaa esimerkiksi ruokavalioon, liikuntaan ja henkiseen kehitykseen. Mutta jos psyyke on osittain rikki ei henkinenkään puoli pysty rakentumaan sen päälle. Tällöin elämme jatkuvassa itsepetoksessa ja ”sitten kun” -moodissa. Kohtaamalla lapsuutemme silmästä silmään, tarkoittaen usein syvällisempään yhteyteen pääsemistä kasvattajiemme kanssa, voimme vapauttaa itsemme elämään tässä ja nyt. Psyykkeemme saa tarvittavat oikeat palikat sinne paikalle, jossa terve itserakkautemme- ja arvostuksemme asuu.

Olen hyvin kiitollinen siitä, että elämä johti minut muutama vuosi sitten kohtaamaan menneisyyteni ja vapauttamaan valheelliset mielessäni olevat uskomukset muodostamastani identiteettikuvasta. Siihen tarvittiin rohkeutta, jota minulta ei kyllä puutu (ei tosiasiassa keltään). Oma tulkintani siitä, millainen ”minä” oli vanhempien mielestä hyväksytty oli täysin päinvastainen, kuin mitä todellisuus kertoi. Me monet tätä lukevat olemmekin joutuneet tavalla tai toisella ”ansaitsemaan” olemassa olomme vanhemmiltamme ja tämä riittämättömyyden tunne seuraakin meitä varjon lailla jokapäiväisessä elämässämme.

Vanhempieni kanssa käydyillä keskusteluilla oli olennainen palikka siinä, että olen tässä ja nyt isolla O:lla. Menneisyyden hyväksymistä ja tunteista irtipäästämistä tapahtui toki myös muulloin, kuin itse keskustelutilanteissa. Psyykkeen eheytyminen ja henkinen kasvu tapahtuu kuitenkin aina osittain vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Sopivasti sitä ja hiljaisuuden kuuntelua on tie oikean kehityksen polulle.

Löydät lisää ymmärrystä oman psyykkeen toimintaan, resurssien vapauttamiseen ja täyden elämän elämiseen sivuiltamme TieTasapainoon.fi. Voimme antaa työkaluja ja osoittaa tietä sinun elämäsi polulle, jonne on lopulta – ennemmin tai myöhemmin – astuttava ihan itse.