Kuukauden kysymys -palstalla näytelmäkirjailija ja joogaopettajaopiskelija Jani Manninen kysyy yksinkertaisia mutta merkittäviä kysymyksiä ja haastaa lukijat vastaamaan. Tärkeimmät vastaukset annetaan itselle, mutta omista oivalluksista voi myös keskustella Hidasta elämää -Facebook-sivulla. Kuukauden kysymys esitetään aina jokaisen kuukauden viimeinen perjantai.
Eräs tunnetuimmista ystävyyden kuvauksista löytyy Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin luvusta, jossa Prinssi tapaa Ketun. Prinssi haluaisi leikkiä Ketun kanssa, mutta se kieltäytyy ensin, koska sitä ei ole kesytetty. Mitä tarkoittaa ”kesytetty”? kysyy Prinssi.
Kesyttäminen tarkoittaa samaa kuin ”solmia siteitä”, selittää kettu. ”Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa”, sanoo Kettu Prinssille.
Omalta kohdaltani tähän kettujuttuun liittyy muisto häistäni, jossa pappi kertoi sen puheessaan. Hän oli käynyt haastattelemassa minua ja silloista vaimoani, ja saanut sen perusteella idean, että Prinssin ja Ketun tarina sopisi meille hyvin. Aivan kuin tarina ei olisi mennyt silloin kuumana elokuun päivänä itselleni ihan täysin jakeluun. Olin silloin 25-vuotias, ja avioliittoni päättyi muutaman vuoden päästä. Kettujuttu jäi silti mieleeni. En luultavasti unohda sitä koskaan.
Kettu pyytää Prinssiä kesyttämään sen. Myöhemmin, kun eron hetki koittaa, Kettu kertoo salaisuuden: ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.” Lause on järjellä ajateltuna järjetön, mutta intuitiivisesti ymmärrettynä täysin selvä. Miksi Kettu sanoo tämän kuuluisan ja usein lainatun lauseen juuri tässä luvussa, jossa puhutaan siteiden solmimisesta? Siksi että aidosti merkitykselliset, kestävät suhteet ovat sydämen siteitä, vapauden ja arvostuksen hengessä luotuja, eivätkä ne perustu ulkonäköön, asemaan tai varallisuuteen.
Elämä on kohtaamisia ja hyvästejä. On aika solmia siteitä ja päästää vapaaksi. Kuten Kettu sanoi, kesyttämällä jonkun olet hänestä vastuussa. Hänestä tulee sinulle ainoa maailmassa, ja kun hänen on aika poistua elämästäsi, se tuntuu pahalta. Sille ei oikein voi mitään, se kuuluu asiaan.
Olen tunnistanut arjen ihmeen juuri tällaisissa merkityksellisissä kohtaamisissa, kun olen tavannut jonkun, josta on tullut ystäväni. Voi olla, että ystävyys vaatii aikaa ja etäisyyttä kehittyäkseen, tai sitten ystävyyden siteet solmitaan saman tien, ja kohtaaminen on kuin jälleennäkeminen. Ennen kaikkea siteiden solmiminen vaatii alttiiksi asettautumista, tietynlaista paljautta, jotta siteiden solmijoiden välillä syntyisi molemminpuolinen luottamus.
Jokin aika sitten minulle tapahtui pieni ihme Turussa. Olin käymässä kaupungissa ja yövyin hotellissa. Menin iltapäivällä saunaan olettaen, että saan heittää löylyä yksin. Lauteilla istuikin jo toinen mies. Aloimme jutella niitä näitä, kuten toisilleen vieraat, alastomat ihmiset tekevät. Vähitellen kävi ilmi, että meillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Hän oli ruotsalainen pappi, joka oli opiskellut myös psykoterapeutiksi. Hän käytti työssään psykodraaman menetelmiä. Usein samanlainen vetää puoleensa samanlaista; tunnistin hänessä pian itseni kaltaisen totuudenetsijän, jonka on koko ajan ihmeteltävä maailmaa ja kyseltävä, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Pappeus ei ole riittänyt hänelle, psykoterapian avulla ihmistä voi ymmärtää syvemmin, hän selitti. Häntä kiinnosti joogataustani, ja pohdimme voisiko jooga sopia hänen psykodraamaryhmälleen.
Mahdollinen yhteistyökumppanuus oli syntynyt. Aika näyttää, miten tämä uusi suhde jatkuu.
