Keskiviikkokolumni: Mitä jos saisit 20 ylimääräistä minuuttia?

Kirjoittaja on entinen tv-juontaja ja nykyinen sekatyöläinen. Nuppu Stenrosin lisäksi keskiviikkokolumnisteina vuorottelevat kirjailija Kaarina Davis, sielunhoidon tutkija Miia Leinonen sekä Hidasta elämää -sivuston toinen perustaja Sanna Wikström.

– – –

Halusin aloittaa vuoden 2012 dramaattisesti uhrautumalla tieteelle. Päätin ottaa osaa Helsingin yliopiston meditaatiotutkimukseen ja altistaa elämäni tieteelliselle tarkastelulle. No, sittenhän siinä tietenkin kävi niin, että minut valittiin siihen verrokkiryhmään. Arpomalla. Mikä nuiva tuuri. Siis totta kai tiedän, että sellainen pakollinen ryhmä pitää uskottavassa tieteellisessä tutkimuksessa olla, mutta silti. Mikä karvas pettymys.

Verrokkiryhmäläisenä tehtäväni on tutkimuksen aikana olla meditoimatta. Eli oleellisesti ei tehdä mitään muutosta. Se siitä uhrautumisesta. Noh, sitten mietin, että miten käyttäisinkään ne meditoimiseen korvamerkityt minuutit, jotka juuri sopivasti vapautuivat uudelleen jaettaviksi. Kirjoittaisinko joka päivä yhden jääkaappirunon vai kutoisinko muutaman rivin kaulahuivia tai opettelisinko sittenkin kaikkien Afrikan maiden pääkaupungit.

Päätin sijoittaa 20 minuuttiani siivoamiseen. Mielenrauhan tavoittelemisen sijaan raivaisinkin konkreettisesti tilaa ja järjestystä nurkkiini kerääntyneeseen kaaokseeni. Herkuttelin hykerryttävällä ajatuksella, miltä kahden tutkimuskuukauden kuluttua yksiössäni näyttäisikään. Tavaroilla olisi oma paikka ja vähitellen kaikki turha ja tarpeeton olisi kadotettu kaappiin tai kärrätty kirppikselle.

Entä, jos sinulla olisi kätevät ylimääräiset 20 minuuttia joka päivä käytössäsi, mihin sinä aikasi laittaisit? Olisitko valmis altistamaan elämäsi jollekin uudenlaiselle tarkastelulle? Lukisitko kirjaa, nojailisitko ikkunanpieleen, opettelisitko kuusi uutta ranskankielen sanaa, nostaisitko jalat tai kädet ylös vai leipoisitko raparperipiirakan?

Eikö olekin hyrisyttävä ajatus? Vai seuraako sitä kenties varjon lailla syyllisyys, että sitä muka tekisi jotain ihan vain itsekseen tai nostattaako se perässään jotain muita ääniä? Esimerkiksi mukavuudenhalua ja muutosvastarintaa, on helpompaa pitäytyä vanhassa. Kenties ei voisi mitenkään ehtiä joka päivä tai ei ainakaan niinä päivinä, kun on kiirettä töissä tai jotain.

Jokaisella meistä on oma tekosyylista. Ainakin minulla on, kun kaappien siivous taikka mapitus ei innosta. Aina olisi tarjolla parempaakin tekemistä. Mutta niinhän se taitaa kuitenkin olla, että minä itse päätän ajastani ja minä voin valitan, miten minuuttini käytän.

Entä jos tekisit laillani oman kokeilusi, jospa sopisit treffit itselle tärkeän asian äärelle tai kokeilisit jotain uutta ja viipyisit sen parissa hetken joka päivä. Tulos ei ehkä olisi näkyvä heti kymmenen minuutin kuluttua, mutta muutamassa kuukaudessa saisi varmaan aikaan jo yllättäviäkin muutoksia. Haastan sinut antautumaan kokeilulle.

Omaa kahdenkymmenen minuutin siivoustutkimukseni tulosta tuskin julkaistaan tiedelehdessä, mutta se tuntuu lieventäneen huomattavasti karvasta pettymystä paikkaani verrokkiryhmässä.