Keskiviikkokolumni: Uskallatko vastata, kun unelmasi kutsuu?

Minulla kesti vuosia tunnistaa omien unelmieni kutsu. Ihmettelin, miksi seisahduin kesken kanavasurffauksen lumoutuneena tapittamaan ohjelmaa, jossa vilahti vuoria. Tai miksi seurasin vesi kielellä, kun muut söivät erätulilla ruokansa purkista. Huomasin hakiessani polkupyörän pumppua urheiluliikkeestä ajautuvani puolihuolimattomasti retkeilyosastolle hypistelemään makuupusseja. Ihan vaan vahingossa ostin mp3-soittimeeni muovikotelon koukulla, jolla sain laitteen kiinnitettyä turvallisesti niin, ettei se putoaisi. Siis mihin tätäkin nyt tarvitsen, ihmettelin itsekseni.

Tajusin unelmieni minulle punomat juonet vasta, kun oli jo liian myöhäistä. Siihen riitti yksi varomaton sähköpostilinkin klikkaus, ja päädyin ilmoittautumaan mukaan Himalajan-matkalle viidentoista muun suomalaisen kanssa. Silloin sydämeni riemuitsi niin lujaa, että päänikin viimein tajusi, ettei musiikkisoittimeni kiinnityskoukku ollut läppärisalkkuani varten, vaan tarkoitettu kiinnitettäväksi vuorivaelluskamoihin. Ettei lipsahduksen sattuessa soittimeni putoaisi Intiaan asti.

Unelmat ja niitä kohti kulkeminen antavat elämällemme suunnan ja merkityksen, vaikkei arki siitä sen kummemmin muuttuisikaan. Siitä lähtien kun ilmoittauduin mukaan kapuamaan Himalajalle mukanani suomalaisten lahjoittamaa apua Nepalin kyliin, kaikki on muuttunut. Sen lisäksi, että saavun nyt joka päivä tyytyväisempänä työpaikalleni pyörällä, poljen kohti suurempaa tavoitettani. Että maisemat vuoristossa salpaisivat henkeni siksi, että ne ovat niin kauniita eivätkä siksi, että kuntoni loppuu kesken. Jokainen kiivetty porras hissimatkan sijaan vie minua Himalajalle päin. Arkeni on samanlaista, mutta nyt siinä on ripaus horisontissa siintävää tarkoitusta. Saan osallistua johonkin itseäni suurempaan, johonkin missä voin haastaa omia rajojani turvallisessa porukassa, mutta missä meitä suurempana tavoitteena on jakaa yhteistä hyvää.

Mistä sinä unelmoit? Millainen sarjakuvasankari sisälläsi lymyilee? Huomaat, kun sydämesi antaa sinulle merkkejä. Se jaksaa kyllä odottaa niin kauan, että kuulet, ja vihjata niin monella eri tavalla, että viimein sinullekin valkenee. Mutta sinä valitset kenen äänellä vastaat unelmillesi. Pysähdytkö sen näyteikkunan kohdalle kotimatkallasi haaveilemaan vai ohitatko kaipauksen? Vaihdatko kanavaa pelokkaana, jos näet unelmiesi kutsuvan? Pystytkö hidastamaan, kuulostelemaan ja leppoistamaan, kun sinua kutsutaan, vai jatkatko kiireesti matkaa etukäteen suunniteltuun määränpäähäsi?

Seikkailujen päälle on kirjailtu sinun nimesi. Sinä valitset lunastatko varauksen. Uskallatko vastata, kun unelmasi kutsuu?

***

Tällä kertaa kirjoitukseen oli yhdistetty sarjakuva. Usein kuvilla voi välittää tunteita, joille ei aina meinaa löytyä sanoja ja naurun kautta ajautua villakoiran ytimeen. Tämä oli ensimmäinen yhteiskokeilumme hulvattoman Ninni Aallon kanssa. Yhteinen matkamme oli kutkuttavan inspiroiva, vaikken tiennyt lähtiessä edes, onko sarjakuvakäsikirjoitus yhdyssana. Ninnin töitä voi ihailla enemmän hänen blogissaan Sähköjänis, josta syksyllä julkaistaan albumi.

Minun mukanani voit lähettää euroina apusi toimitettavaksi Nepalin kyliin (Saaja: WWF, Tili: 405511-210669, Viite: 1096). Varmistan, että osallistut rakentamaan kestävämpää tulevaisuutta kanssaihmisille Himalajan kainalossa.

– Suomalaiset kehitysyhteistyökumppanit ovat WWF ja Väestöliitto
– Lisää infoa projektista kapua.fi
– Matkaani voit seurata osoitteessa: kalliostakukkulalle.com