Pilvien tutkiskelu ravitsee sielua

”Katsokaa taivaalle, ihailkaa ohi kiitävää kauneutta ja eläkää elämänne pää pilvissä.”

Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin opas, Atena, 2008 sekä 2010 julkaistu tiivistetty versio kirjasta Pilvibongarin taskuopas.

Kirjan englantilainen kirjoittaja perusti vuonna 2004 Pilvenpalvontaseuran (The Cloud Appreciation Society), ja omaksi yllätyksekseen seuraan liittyi jo ensimmäisenä toimintavuotena tuhansia jäseniä ympäri maailman. Rakkaus pilviin yhdisti ilmatieteilijöiden ja pilvifyysikoiden lisäksi entiset purjelentäjät, luontoharrastajat ja ”ikuiset pikkulapset”. Tästä innostuksesta syntyi tämä ensimmäinen kansantajuinen pilviä esittelevä teos, Pilvibongarin opas.

Sympaattinen kirja on kuvitettu täysin pilviseuran jäsenten ottamilla valokuvilla ja sen perusajatus on vilpitön: ylistää huoletonta, päämäärätöntä ja aina niin elämänmyönteistä ajanviettotapaa – pilvien bongaamista. Kirjassa käydään läpi kaikki tunnetut pilvityypit, joita löytyykin kymmeniä erilaisia kumpupilvistä palleropilviin. Tiesitkö muuten että mammat ovat utaremaisia pullistumia ukkospilven alasimen alapinnalla, ja niitä pidetään kaikkien pilvien äitinä.

Pilvibongarin oppaassa on mukana hauska testi, jonka voi tehdä luettueen kirjan kannesta kanteen ja ihasteltuaan pilviä tuntikaupalla. Testissä tunnistetaan pilvityyppejä ja vastataan muihin pilviaiheisiin kysymyksiin. Testin läpäistyäsi voit palkita itsesi Pilvenpalvontaseuran diplomilla.

Onneksi kirja ei tyydy pelkästään kansantajuistamaan ilmakehän sääilmiöitä vaan se myös uskaltaa rakastaa pilviä. Kirjoittajan lisäksi äänessä ovat lukuisat eri alojen ihmiset, jotka kertovat omista pilvikokemuksistaan. Yksi huikeimmista on hävittäjälentäjä William Rankinin tarina. Hän sinkoutui ulos hävittäjästään neljäntoistakilometrin korkeudessa keskelle voimakasta myrskyn keskusta ja pystyi jälkeenpäin kuvaamaan harvinaisen yksityiskohtaisesti millaista oli olla myrskypilven sisällä. Kieppuminen ja mukilointi saivat hänet oksentamaan ja raottaessaan silmiä hän näki synkän pohjattoman kuilun, joka porautui pilven sisuksista kohti maata: ”Se oli luontoäidin kuritushuone. Rujo, synkkä vankila täynnä kirkuvia väkivaltaisia, kiihkoilevia mielipuolia… Ne hakkasivat minua suurilla litteillä kepeillä, karjuivat, rääkyivät, yrittivät rusikoida minut kuoliaaksi ja repiä riekaleiksi kourillaan”.

Parhaimmillaan Pilvibongarin opas avaa meille maallikoille uuden tason kokea ja nähdä pilviä. Oman filosofiansa kiteyttää kirjan lopussa Lentäjä Geoff Pratt, joka kertoo omasta pilvisuhteestaan: ”Kun lennän pilvien keskellä tunnen päässeeni kotiin. Liidän kiilapyrstökotkan kaltaisten lintujen seurassa, ja ne antavat minun lentää mukanaan. Ylhäällä pilvissä ei voi olla uskomatta luojaan”.

Oppaan tiivistetty versio tuo taivaan taskuusi. Se auttaa bongaamaan 46 erilaista pilveä valokuvien ja yksityiskohtaisten kuvausten perusteella. Ja jos innostut oikein tosissaan, niin voit aloittaa keräämään pilvienkeräyspisteitä. Vanhasta kunnon kumpukerrospilvestä saa 10 pistettä, mutta täydet 55 pistettä ropsahtaa harvinaisesta ja dramaattisesta Kelvin-Helmholtzin aaltopilvestä – se on kokoelman ehdoton kruunu.

Kumpukerrospilviä Helsingin Pihlajasaaressa: